Syntymättömyyspäivä

Meillä juhlistettiin viikonloppuna kolmevuotiasta Liisa Ihmemaassa-teemalla. Tämä oli ehkä viimeinen kerta, kun minulla oli jotakin vaikutusvaltaa syntymäpäivien teemaan, jonka itse asiassa päätin jo vuosi sitten, heti kaksivuotisjuhlien jälkeen. Minulla on jo pidemmän aikaa ollut haave Liisa Ihmemaassa-teemaisista juhlista, joten mikäpä sen parempi ajankohta kuin pienen neidin syntymäpäivä? Hän kun tuntuu nykyään olevan melkoinen Liisa Ihmemaassa kyselykautensa kanssa.

Olin jo kahden edellisvuoden kokemuksella valmistautunut siihen, että yli puolet vieraista ilmoittaa, ettei pääse tulemaan paikalle, joten tuli melkoisena shokkina, kun yhtäkkiä kaikki kutsutut olivatkin tulossa.

Oli melkoinen onni, että tein päätöksen muuttaa uuteen kotiin ennen juhlia. Eihän sinne edelliseen olisi kaikki vieraat kunnolla edes mahtuneet! Nyt saattoi järjestää tarjoilut erikseen keittiöön ja ruokapöydän olohuoneeseen ja silti kaikki mahtuivat oikein mainiosti.

Olen aina rakastanut suunnittelua, mutta yleensä kaikki suunnitelmani jäävät puolitiehen, kun kyllästyn ja löydän jotakin vielä kiinnostavampaa suunniteltavaa. Juhlien suunnittelemisessa on se hyvä puoli, että ne on pakko viedä loppuun saakka.

Tein paljon itse, mikä kostautuikin sitten huonosti nukuttuina öinä ja valtavana määränä ahdistusta. Perfektionistiluonteeni ei vain suostu tyytymään keskinkertaiseen. Jouduin minä sen verran joustamaan, että kun kolmesta macarons-taikinasta vain yksi onnistui, ostin sitten valmiita macaronseja kaupasta, enkä myöskään itse leiponut patonkeja vaan ostin nekin esipaistettuina kaupasta.

Muutoin tein kaiken itse, koristeista lähtien. Koristeita ei tosin paljoa ollut, mutta päätin haluta photobooth-seinän, joten sinne tuli joitakin proppeja askarreltua.

Mutta juhlat onnistuivat hienosti, vaikka itse taisinkin puolet ajasta viettää keittiön puolella ja tuntuu, että missasin sen takia monia asioita. Vieraiden lähdettyä istuin sohvalla ja mietin, että voisin vain nukkua seuraavat kaksi kuukautta. Siivoaminen sai jäädä, eikä sitä ole itse asiassa vieläkään tehty, sillä väsymys on hurja. Eikä sillä ole niin väliä. Siivoamaan kyllä ehtii. Nyt on tärkeintä levätä ja kerätä voimia jatkaa eteenpäin.

Kiitos kaikille vieraille, jotka ilmestyivät paikalle ja tekivät lapsen kolmannesta syntymäpäivästä läsnäolollaan ikimuistoisen ♥

Erityiskiitokset ihanalle siskolleni, joka on varmaan päivittäin viime viikolla käynyt kanssamme kaupassa, koska jotain aina puuttuu tai unohtuu ja joka vielä lauantaina rahtasi meille kaupasta neljä laatikollista macaronseja. Me ei pärjättäisi ilman sinua, Reg ♥

Tulen myöhemmin vielä tekemään omat postauksensa niin kutsukorttien valmistuksesta kuin myös syntymäpäiväjuhlien tarjoiluista, joten pysykäähän kuulolla.

Kolmevuotias

Jälleen kerran sitä alkaa miettiä, mihin ihmeeseen aika on mennyt... Eihän siitä voi olla jo kolmea vuotta, kun tuo lapsi nostettiin verhon takana tähän maailmaan ja hän päästi ilmoille ensimmäisen parkaisunsa saaden äitinsä kyynelehtimään. Ei vain voi!

Ja silti siitä on.

Kolmeen vuoteen on sisältynyt valtavan paljon kaikkea, etten vielä kolme vuotta sitten osannut odottaa oikeastaan mitään tällaista. En minä tiennyt, millaista on olla äiti. En aina oikein vieläkään tiedä. Jos minulta kysytään, miltä se tuntuu, en minä osaa vastata. Kuinka sellaista tunnetta voisi edes sanoin kuvailla? Sen vain tietää sitten, kun on.

Onnellinen. Minä olen onnellinen.

Se kai siinä on kaikkein tärkeintä. En vaihtaisi elämääni toisenlaiseen mistään hinnasta. En jättäisi mitään tehtyä tekemättömäksi, vaikka saisin siihen mahdollisuuden. En kadu mitään. Meidän on hyvä näin, ihan kahdestaan. Meistä on tullut kolmessa vuodessa hyvä tiimi.

Kahden ja kolmen ikävuoden välillä on otettu huimia harppauksia eteenpäin. Lapsesta on kehittynyt taitava tanssija ja temppuilija. Hän rakastaa kiipeilyä, leipomista, uimista, musiikkia ja teatteria. Näytelmäharjoituksissa hän on aina ensimmäisenä rientämässä lavalle. Suosikkielokuvia ovat Itse ilkimykset, Frozen, Prinsessa Ruusunen sekä eritoten Painajainen ennen joulua.

Kahden edellisvuoden tapaan kokosin kolmannestakin ikävuodesta pienen videon, jonka taustamusiikkina toimii meillä viime aikoina melkoiseksi hitiksi noussut Let It Go elokuvasta Frozen.

Jos video ei näy upotuksen kautta, sen voi katsoa myös tästä linkistä.

Lue myös:

Kaksi vuotta sitten (kaksivuotisvideo)

Huomenna (yksivuotisvideo)