Kaksi kuukautta

Helena täytti eilen kaksi kuukautta ja sen kunniaksi käytiinkin sitten neuvolassa saamassa ensimmäinen rokote. Pituutta tytöllä on jo 57 cm ja painoa 5180 grammaa. Erittäin hyvin kasvaa siis.

Itsekin kävin lääkärin jälkitarkastuksessa tällä viikolla (terveydenhoitajan tekemä jälkitarkastus oli pari viikkoa sitten) ja kaikki on kunnossa. Hemoglobiini oli 113 ja verenpaine 98/68. Paino on jo kilon verran lähtöpainon alapuolella. Sektiohaava paranee hyvin ja olen viimein saanut sen yhden sulamattoman tikin pois sieltä häiritsemästä.

Meillä menee aika hyvin, vaikka kulunut viikko onkin ollut yhtä juoksemista paikasta toiseen. Lasten teatterilla on näytelmän Pähkinänsärkijä ensi-ilta viikon kuluttua ja siinä samalla Helena tekee näyttelijädebyyttinsä, vain kahden kuukauden iässä. Hieman aikaisemmin siis aloittaa näyttelemisen kuin minä, kun itse aloitin vasta kuusivuotiaana. Mutta etenkin teatterijuttujen osalta tekemistä on ollut enemmän kuin tarpeeksi, mutta kyllä se nyt alkaa helpottaa, kun ensi-iltaviikko on ihan käsillä. Pikkuhiljaahan sitä alkaa jo jännittää.

Täysiaikainen

Tänään alkoi raskausviikko 37 eli nyt jos Minion päättäisi syntyä, hän olisi täysiaikainen. Minion ei tosin ole osoittanut minkäänlaisia haluja syntyä vielä. Mutta kukapa nyt haluaisi tällaisiin pakkasiin syntyäkään tuolta kohdun lämmöstä?

Perjantaina kävin Mikkelissä lääkärillä synnytystapa-arviossa ja ainakaan nyt näillä näkymin ei olla menossa sektioon. Eihän sitä tietenkään tiedä, mitä tapahtuu, kun tulee tosipaikka eteen. Minionin painoarvio oli 2800 grammaa, eikä viime viikon tiistaina nähdyistä turvotuksista ollut enää jälkeäkään. Syntymäpainoksi arvioitiin 3500 grammaa. Sama arvio oli kuulemma minustakin aikoinaan, mutta enpä painanut kuin 3100 grammaa syntyessäni viikoilla 40+5.

Neuvolassa käytiin sitten tänään ja kaikki vaikuttaisi olevan oikein hienosti. Paino on noussut lähtöpainosta nyt 4,6 kg, turvotusta ei ole yhtään, verenpaineet 101/72 ja hemoglobiini jopa huimat 112. Hemoglobiini on ollut yli 105 viimeksi raskausviikolla 9+1. Niin ja se sf-mitta oli 32,5 cm eli edelleen hieman keskikäyrän alapuolella mennään. Seuraava neuvolakäynti olisi jo viikon kuluttua. Tavallaan kyllä toivon, että Minion päättäisi syntyä jo tämän viikon aikana, alkaa nimittäin pikkuhiljaa käydä oma oleminen hieman hankalaksi. Etenkin nukkuessa, kun on vaikea löytää hyvää nukkumisasentoa, missä pystyisi hengittämään eikä selkään sattuisi. Puhumattakaan sitten siitä, että herään joka kerta, kun kylkeä pitäisi kääntää. Onneksi kuitenkin vielä toistaiseksi olen nukahtanut heti takaisin.

Minion, tule pian. Sinua odotetaan jo kovasti.

Taas hetken lähempänä

Kävin tänään lääkärissä alustavassa synnytystapa-arviossa. Minionin koon arveltiin tällä hetkellä olevan 2,7kg. Siskoni on painanut sen verran syntyessään raskausviikolla 39+4. Minulla on menossa viikko 36+0. Lääkärin sanoin: "Ei tää vauva kovin iso oo, mutta kyllä tää sun lantiokin on aika ahdas".

Olin toki valmistautunut kuulemaan nuo sanat, sillä tämä ahdas lantio taitaa olla meillä vähän niin kuin sukurasite. Sain sitten lähetteen Mikkeliin äitipolille, jossa vielä tutkivat tarkemmin ja tekevät päätöksen mahdollisesta sektiosta. Voisi alkaa henkisesti valmistautumaan siihen, että sieltä se sektiopäätös tulee.

Lisäksi Minionilla näkyi hieman turvotusta vatsassa, mutta sen tutkivat myös sitten Mikkelissä tarkemmin. Lääkärin mukaan tuskin kuitenkaan mitään hälyyttävää ja johtuu luultavimmin omasta anemiastani.

Muutoin oli kaikki ihan kunnossa. Minkäänlaisia merkkejä synnytyksen alkamisesta ei ole, joten toivoa sopii, että Minion vielä ainakin viikon malttaisi pysyä sisällä. Ensi viikon tiistaina on nimittäin näytelmämme viimeinen esitys, enkä oikein voi olla sieltä poissa. Näytösten jälkeen saa tulla ihan milloin haluaa. Verenpaine itselläni oli 103/69 eli kuulemma oikein hyvä. Minion liikkuu hyvin, napanuoran virtaukset ovat kohdillaan ja sydämen sykekin 156.

Neljä viikkoa laskettuun aikaan.