Teatterilapsi

Teatteriharrastus on kuuden vuoden ikäisestä saakka ollut suuri ja tärkeä osa elämääni. Teatteri on ollut minulle henkireikä, paikka, jonne paeta, kun tuntuu pahalta. Olen tarvinnut ja tarvitsen yhä niitä päiviä, jolloin saan olla joku muu kuin minä itse. Minä en olisi minä ilman teatteria. Ilman tuota harrastusta en tiedä, mitä olisin.

Tämän vuoksi minulle oli itsestäänselvyys, että myös lapseni tulisi kasvamaan teatterin maailmassa. Myöhemmin hän tietenkin saa itse päättää, mitä tahtoo harrastaa, mutta tässä iässä vielä kulkee kaikissa harjoituksissa minun mukanani.

Helena käytännössä katsoen syntyi teatterin lavalle. Talvinäytelmän viimeinen esitys oli vain kolme viikkoa ennen laskettua aikaa. Lasten ja nuorten teatterin harjoituksissa olin vielä kolme päivää ennen kuin lähdin synnyttämään. Harjoituksiin palasin vauvan ollessa kahden ja puolen viikon ikäinen. Kauempaa en osannut, enkä edes tahtonut, pysyä poissa.

Helena on myös tehnyt ensimmäisen roolinsa näyttämöllä vain kahden kuukauden ikäisenä lasten teatterin Pähkinänsärkijässä. Tänä keväänä hän tekee jo viidennen roolinsa, joka samalla on hänelle ensimmäinen nimikkorooli.

Ilmeikkyyttä tuolta lapselta kyllä löytyy, sitä ei käy kiistäminen ja ainakin tällä hetkellä tuntuu, että teatterilaisuus on hänen verissään. Hän on teatterilla kuin kotonaan ja on oppinut liikkumaan siellä. Hän on kasvanut osaksi tuota yhteisöä. Eritoten tänä keväänä tuo on vain korostunut. On ollut ilo seurata, kuinka Helena nauttii olostaan teatterilla ja eritoten saamastaan huomiosta. Loppukumarrusten kohdalla hän oikein jännityksellä odottaa, milloin on hänen vuoronsa tulla kumartamaan.

Ja koska tämä on nyt hyvä paikka mainostaa niin lapsi- ja nuorisoteatterin historian ensimmäinen yhteistyö Prinsessa Ruusunen on ensi-illassa lauantaina 21.4. klo 14 ja siitä eteenpäin näytelmä on mahdollista nähdä neljänä eri päivänä. Mukana lavalla on myös lapsikuoro. Lisätietoja löytyy täältä.

Pähkinänsärkijä, 2016, Marla Stahlbaumina

Hansel ja Gretel, 2016, pikkusisko Lieselinä

Robin Hood, 2017, Milly Mam yhdessä veljiensä Willy Wamin ja Billy Bamin kanssa

Viisitoista miestä arkulla vainaan, 2017, Black Swanin kapteeni Demetria Hale nuoremman tyttärensä Rosalynin kanssa

Talvinäytelmän harjoituksissa tammikuussa 2018

Prinsessa Ruususen harjoituksissa keväällä 2018

Vuoden loppua ja alkua

Toisen blogin tavoin myös tämä on ollut hyvin epäaktiivinen viime aikoina. En ole oikein tiennyt, mitä kirjoittaa. Raskaus- ja vauva-aikana tämä oli hyvä kanava päivitellä kuulumisia. Tänne olen paljon palaillut lueskelemaan ajatuksia vuoden tai kahden takaa. En voi uskoa, että jo niin kauan on aikaa kulunut. Ei ole enää kuukauttakaan niin tuo pieni ihminen täyttää kaksi vuotta.

Tähän blogiin olen kirjoittanut viimeksi toukokuussa äitienpäivän aikaan, joten kenties nyt on aika hieman päivitellä kuulumisia. Vaikka eipä niissä oikeastaan mitään erityistä ole. Elämä kulkee eteenpäin omalla painoillaan. Olen edelleen hoitovapaalla ja tarkoitus olisi ollakin vielä vuoden ajan. Mitä sitten tapahtuu? Enpä tiedä.

Kaiken kaikkiaan asiat ovat tällä hetkellä aika mallillaan pientä väsymystä lukuun ottamatta. Mutta sellainenhan on aivan normaalia, eikö? Kaksivuotisjuhlien valmistelut ovat täydessä vauhdissa, tämän vuoden ensimmäiset teatteriesityksetkin jo takanapäin ja seuraavat pikkuhiljaa valmistumassa. Helena tulee keväällä tekemään ensimmäisen nimikkoroolinsa lapsi- ja nuorisoteatterin yhteisproduktiossa Prinsessa Ruusunen taaperoikäisenä Ruususena. Jonkin sortin näyttelijä ja tanssija hänestä on pikkuhiljaa kuoriutumassa, nauhankin kanssa tanssii jo kuin vanha tekijä.

Talven kuluessa olemme muutamaan otteeseen käyneet mäenlaskussa ja tänään Helena pääsi ensimmäistä kertaa hiihtämäänkin, kun sai eilen sukset. Yhden kerran jaksoi hienosti urheilukentän ympäri hiihtää, että kyllä se siitä lähtee sujumaan.

Alla kuvia viimeisen parin kuukauden ajalta.

Vappuja

On kyllä ollut taas melkoinen viikko. Lasten teatterin näytelmällä Pähkinänsärkijä oli eilen ensi-ilta ja sen parissa onkin tullut aherrettua melko lailla koko viikon ajan. Tänään oli toinen näytös ja vielä kolme näytöstä olisi edessäpäin.

Kyseessähän on ollut myös Helenan ensimmäinen esiintyminen teatterin lavalla ja hyvin on mennyt. Molemmissa näytöksissä neiti on nukahtanut hetkeä ennen esiripun avautumista ja nukkunut kolmen ensimmäisen kohtauksen ajan, jotka on lavalla viettänyt. Kolmannen kohtauksen jälkeen olen jättänyt Helenan siskoni hoitoon (paitsi eilen jäi kyllä kummitätinsä hoitoon), kun on itse pitänyt kiiruhtaa lavalle. Hieman ennen loppukumarruksia on sitten sopivasti heräilty.

Kun muualla vietetään vappua, teatterissa vietetään joulua.

Pähkinänsärkijästä lisää tämän linkin takana.

Ollaan me toki vappuakin vietetty. Helena sai oman vappupallon, jossa on Minioneja. Helenan nimihän ennen syntymäänsä ja muutamana ensimmäisenä viikkona oli Minion. Simaa on tullut juotua enemmän kuin tarpeeksi ja kuljettua valkolakki päässä läpi päivän, paitsi tietysti esityksessä.

Kaksi kuukautta

Helena täytti eilen kaksi kuukautta ja sen kunniaksi käytiinkin sitten neuvolassa saamassa ensimmäinen rokote. Pituutta tytöllä on jo 57 cm ja painoa 5180 grammaa. Erittäin hyvin kasvaa siis.

Itsekin kävin lääkärin jälkitarkastuksessa tällä viikolla (terveydenhoitajan tekemä jälkitarkastus oli pari viikkoa sitten) ja kaikki on kunnossa. Hemoglobiini oli 113 ja verenpaine 98/68. Paino on jo kilon verran lähtöpainon alapuolella. Sektiohaava paranee hyvin ja olen viimein saanut sen yhden sulamattoman tikin pois sieltä häiritsemästä.

Meillä menee aika hyvin, vaikka kulunut viikko onkin ollut yhtä juoksemista paikasta toiseen. Lasten teatterilla on näytelmän Pähkinänsärkijä ensi-ilta viikon kuluttua ja siinä samalla Helena tekee näyttelijädebyyttinsä, vain kahden kuukauden iässä. Hieman aikaisemmin siis aloittaa näyttelemisen kuin minä, kun itse aloitin vasta kuusivuotiaana. Mutta etenkin teatterijuttujen osalta tekemistä on ollut enemmän kuin tarpeeksi, mutta kyllä se nyt alkaa helpottaa, kun ensi-iltaviikko on ihan käsillä. Pikkuhiljaahan sitä alkaa jo jännittää.

Vuoden ensimmäinen

Tätä vuotta on ehtinyt mennä jo huimat neljä päivää. Vietin vuodenvaihdetta vanhempieni luona kolmen kissan kera. Noista kolmesta kaksi jonkin verran pelkää rakettien pauketta, kolmatta ei voisi vähempää kiinnostaa.

Tänään on äitiyslomani ensimmäinen päivä. Tulevasta lauantaista on enää kuukausi laskettuun aikaan. Pikkuhiljaa aletaan elää jännittäviä aikoja. Meillä on näytelmän viimeinen esitys 19. tammikuuta ja pidetään kovasti peukkuja pystyssä, ettei Minion päätä tulla ennen sitä. Mitään merkkejä ennenaikaisuudesta ei kuitenkaan ole tähän mennessä ollut lainkaan ilmassa. Viimeisen esityksen jälkeen saa tulla milloin haluaa. Silloin ollaan kuitenkin jo raskausviikolla 37.

Kaikki tarpeellinen pitäisi olla nyt hankittuna, kun pinnasänkykin saatiin kotiin asti viime viikolla. Vaatteita toki pitäisi vielä pestä ja vissiin sen sairaalakassinkin pakkaaminen pikkuhiljaa aloittaa. Jotenkin kauhean utopistinen ajatus, että kuukauden kuluttua Minion saattaa olla jo syntynyt.

Viimeiset kolme kuvaa by Markku Sohlman.

Ensilumilla

Ensilumet päättivät tänään sataa myös Etelä-Savoon. Kovasti toivon kyllä, etteivät jää maahan, koska se tarkoittaa sitä, etten pääse enää pyörällä töihin. Edes kilometrin matkan käveleminen ei kauheasti houkuta, kun lonkat kipeytyvät nopeasti. Pyöräileminen on niin paljon helpompaa ja nopeampaa. Vaikka tietysti se on hyvä asia, että tulee lunta. Eipä ainakaan ole niin pimeää koko ajan. Ja kissat tykkäävät, kun pääsevät vanhempieni luona ulos hankeen pyörimään.

Ennen helmikuuta olisi niin paljon tekemistä. Pitäisi muuttaa, sillä hissittömän talon neljäs kerros ei ehkä ole paras mahdollinen vaihtoehto pienen vauvan ja vaunujen kanssa. Ensi viikolla on tarkoitus mennä katsomaan ainakin yhtä asuntoa ja joulukuussa jossakin vaiheessa päästä muuttamaan. Joulukuu on aina kaikin tavoin täynnä tekemistä. Joululahjoja en ole ostanut vielä yhtään, vaikka normaalisti aloitan jo viimeistään lokakuussa. Tammikuussa olisi talvinäytelmän esitykset ja niihin pitäisi harjoitella. Vuorosanat ovat onneksi jo kutakuinkin hallussa, vaikken niitä olekaan opetellut.

Vauvaa varten on onneksi hommattu jo miltei kaikki. Jotain ihan pientä puuttuu vielä, mutta ne kyllä ehtii ostaa. Kaikki tärkeimmät kun kuitenkin on jo olemassa. Pinnasänky tosin pitäisi käydä vielä hakemassa pois isovanhempieni vintiltä, mutta se on ehkä parempi hakea vasta muuton jälkeen.

Laskettuun aikaan on enää reilut 11 viikkoa. Tulevalla viikolla on tiedossa seuraava lääkärikäynti ja alustava synnytystapa-arvio. Koko ajan alkaa homma vain käydä konkreettisemmaksi.