Tämä viikko tulee pitämään sisällään enemmän tai vähemmän lauantaisen juhlan valmisteluja. Kaupassakäyntejä, siivoamista, askartelua, koristeluja... Vaikka sun mitä.
Meillähän ei siis ole tätä perinteistä kastetta, koska en kuulu kirkkoon. Mutta miksi nimijuhla? Koska yksinkertaisesti on halu juhlistaa lapsen syntymää ja nimen saamista jollakin tapaa. Ja koska juhlat ovat aina kivoja. Nimihän Minionilla on jo, mutta se ei ole vielä julkisessa tiedossa. Kela-korttikin kolahti eilen postiluukusta alas.
Kutsukortit nimijuhlaan tein suurimmalta osin valmiiksi jo ennen Minionin syntymää. Syntymän jälkeen sitten vain liimasin kuvat kanteen ja postitin. Sisäsivulla on tekstinpätkä Tove Janssonin Kevätlaulusta.
"Minä olen niin pieni, ettei minulla ole nimeä. Ajatella, ei kukaan ole sitä ikinä aikaisemmin kysynyt. Ja sitten tulet sinä, josta olen kuullut niin paljon ja johon olen halunnut tutustua, ja kysyt, mikä minun nimeni on. Luuletko - voi sentään jos voisit - tarkoitan, olisiko siitä kauhean paljon vaivaa, jos keksisit minulle nimen, joka olisi minun eikä kenenkään muun?"
Kummeille olen valmistanut kummitodistukset. Lisäksi olen tulevista nimistä kirjoittanut taustatietoa ja tehnyt sellaiset kortit, mistä nuo tekstit voi sitten lukea. Kiitoskortit on tehty, juhlapöydän koristelu aloitettu ja ensimmäiset syötävätkin laitettu pakastimeen odottamaan lauantaita. Aika pienet juhlathan meille on tulossa, vain kymmenisen vierasta.
Minion nukkuu jopa kolmen-neljän tunnin päiväunia (mahdollisesti vieläpä kaksi tai kolme kertaa päivässä), joten on ollut hyvin aikaa tehdä kaikkea. Ja on siis vihdoin oppinut nukkumaan ne päiväunet toisinaan muuallakin kuin sylissä. Parvekkeella vaunuissa ei tosin viihtynyt kuin puolisen tuntia.
Aika malttamattomina odotellaan jo lauantaita. Ei enää montaa päivää.
