Aivan liian kauan on mennyt edellisestä postauksesta blogin puolella - melkein kaksi kuukautta! Toinenkin blogi on pitänyt hiljaiseloa yli kuukauden. Marraskuussa NaNoWriMo vei lähes kaiken vapaa-aikani ja jaksamiseni. Helenan nukkuessa minä lähinnä joko kirjoitin nanoani tai olin itsekin unten mailla. En vieläkään ymmärrä, miksi lähdin tänä vuonna jälleen tuohon hulluuteen mukaan.
Helenalla on nyt ikää yhdeksän ja puoli kuukautta. Tässä vaiheessa meillä ei vielä kävellä, mutta ei se kaukanakaan ole. Tuettuna kävelee hyvin ja nyt myös niin, että pitää kiinni vain toisella kädellä. Sanoja on kolme - kissa, äiti ja ei. Hampaita on kuusi. Päiväunia nukutaan vain yhdet päivässä, mutta ne saattavat venyä jopa neljään tuntiin, ulkona siis. Sisällä ei nuku päiväunia koskaan tuntia pidempään.
Ensimmäiset tanssiesitykset ovat nyt myös takanapäin, kun eilen esiinnyimme voimistelu- ja tanssijaoston joulunäytöksessä. Nämä esityksen nuorimmat olivat dalmatialaispentuja. Oli kyllä kieltämättä hieman väsynyt lapsi, kun kotiuduttiin seitsemän aikoihin illalla.
Joulua ollaan valmisteltu... no, aika vähän. Joulukortit on tehty ja melkein jo saatu vietyä postiinkin. Joululahjoja olen tehnyt ja ostanut, mutta kaikki on vielä ihan kesken. Etenkin ne tekemiset, mutta se ei johdu saamattomuudesta vaan siitä, että maalit loppuivat kesken ja huomenna vasta pääsen ostamaan lisää. Ehkä tästä vielä jotain tulee.
