Teepöydän sisältö

No niin, nyt vihdoin päästään sitten asiaan eli syntymäpäiväjuhlien tarjoiluihin. Minulla oli päässäni paljon hienoja mielikuvia siitä, miltä tahdon minkäkin näyttävän ja mitä tahdon pöydässä nähdä, mutta koska mikään ei koskaan mene niin kuin pitäisi niin jouduin tekemään jonkin verran kompromisseja.

Viralliseksi syntymäpäiväkakuksi aiottu kakku ei ehtinyt sulaa tarpeeksi nopeasti, vaikka ajoissa sen pakastimesta pois otinkin, eikä sitä sitten saanut kunnolla leikattua. Siitä syystä kyseinen kakku jäi myös lähes kokonaan syömättä. Onneksi olin päätynyt tekemään myös gluteenittoman juustokakun, joka sitten toimitti sen virallisen kakun virkaa.

Perjantai-iltana iski hermoromahdus, koska macaronsit eivät vain ottaneet onnistuakseen. Kolmesta satsista yksi onnistui (se on se kuuluisa aloittelijan tuuri) ja kahden epäonnistuneen jälkeen päädyin luovuttamaan. En vain enää jaksanut ja laitoinkin sitten siskolleni viestiä, että kävisikö lauantaina tullessaan hakemasta kaupasta pari pakettia valmiita macaronseja.

Mutta niin, mennään nyt siihen syömispuoleen.

Kuningatar-juustokakku

Synttärikakkuna tosiaan siis loppujen lopuksi oli juustokakku, joka oli tehty gluteenittomaan keksipohjaan. Pohja ja juusto-osa oli tehty tätä ohjetta ohjetta soveltaen. Piparkakkujen tilalla käytin tosiaan Semperin gluteenittomia keksejä ja piparkakkurahkan tilalla kuningatar-rahkaa. Kiille tuli valmistettua tällä ohjeella ja koristeltua koristelugeelillä.

Sen toisen synttärikakun ohje löytyy täältä. Sattuneesta syystä kakusta itsestään ei ole kuvia... Hyvää se silti oli.

Hedelmätarjotin

Pöydän raikkaammasta puolesta vastasi hedelmätarjotin, joka sisälsi viinirypäleitä, vesimelonia ja ananasta. Viime vuonna koversin merirosvosynttäreille vesimelonihain ja tänä vuonna harkitsin vakavasti Irvikissan kovertamista, mutta se sitten jäi. Tekemistä oli muutenkin jo ihan tarpeeksi.

Macaronsit
Kuten yllä jo kerroin, macaronseista vain ensimmäinen satsi onnistui. Sen jälkeen puhkuin intoa, että onpas nämä yllättävän helppoja tehdä. No... kohta ei enää olleetkaan, vaikka samaa ohjetta käytin ja tein kaiken ihan samalla tavalla. Nuo siniset ovat siis minun tekemiäni ja niiden ohje löytyy täältä. Täytteenä niissä oli ihan vain mansikkahilloa.

Cake popsit

Cake popseja on tullut tehtyä lapsen jokaisille synttärijuhlille. Aina minä innostun niistä, mutta kuorrutusvaiheessa muistan taas, miksi vihaankaan niitä. Loppujen lopuksi päädyin puolet koristelemaan ihan vain koristelugeeleillä, kun meni hermot. Tänä vuonna kokeilin cake popseihin uutta reseptiä, joka sitten olikin aikamoinen menestys ja niiden ohjetta minulta kyseltiinkin jo juhlissa. Ohje löytyy täältä. Koristeena käytin teeman mukaisesti sydämiä, ruusuja ja kruunuja.

Tikkujen Eat Me -koristeet, joiden toisella puolen oli John Tennielin kuvia Liisa Ihmemaassa -kirjasta, väkersin itse.

Gluteenittomat cake popsit

Tein myös muutamia gluteenittomia cake popseja. En ottanut niihin ohjetta mistään erikseen, mutta käytin 100 grammaa keksimurskaa ja 100 grammaa vaniljatuorejuustoa, jotka sekoitin keskenään, pyörittelin pieniksi palloiksi ja laitoin jääkaappiin kovettumaan. Laitoin cake popsit pieniin leivosvuokiin siltä varalta, että ne lähtisivät murentumaan ja kiinnitin koristeet elintarvikeliimalla.

Kuppikakut ja niiden kuorrute

Kuppikakkuja tuli tehtyä jopa kaksi pellillistä, mutta täytyy sanoa, etten itse kauheasti vaikuttunut näistä. Kuorrutteen kanssa ei muuta ollutkaan kuin ongelmia, sillä se jäi liian kovaksi ja täytyi lopulta sulattaa sitä ensin hieman mikrossa, jotta sen sai pursotettua kuppikakkujen päälle. Punavalkoisissa vuoissa olevat kuppikakut koristelin vain koristelugeelillä ja iskemällä sekaan kissankielisuklaan.

Patongit

Suolaisten tarjottavien kanssa tuli ongelma, sillä en yhtään tiennyt, mitä tarjota. Kävin läpi kaikkea mahdollista aina voileipäkakusta ja pikkupizzoista alkaen. Oma jaksaminen tuli kuitenkin vastaan, joten päädyin ostamaan kaupasta esipaistettuja patonkeja ja tarjoamaan niitä tuorejuustojen kanssa.

Loppuun vielä pari kuvaa pöytäkattauksesta. Liisa Ihmemaassa -teemaiset astiat ja servetit tilasin Synttärikuninkaasta ja pienet teekupit ostin kirppikseltä. Sitten vain levitin yhden pakallisen verran kortteja pöydälle ja kiinnitin ilmapallot kattoon narun ja teipin avulla.

Juomapuolesta ei kuvia tullut otettua, mutta kahvin ja teen lisäksi tarjolla oli sammakkoboolia, joka on meillä ollut jokaisten lastenjuhlien hitti jostakin vuodesta 2003 saakka.

Tee kutsut teekutsuille

Olipa erittäin nokkela otsikko, eikö? No ei, mutta parempaakaan en nyt jaksanut keksiä, joten mennään huonolla huumorilla.

Synttäripostauksen lopulla melkein kuukausi sitten taisin luvata kirjoittaa jotakin vielä kutsukorttien valmistuksesta sekä juhlien tarjoilusta. Tarjoilupostaus on toki ollut valmiina jo pari viikkoa, mutta tahdoin ensin kirjoittaa kutsukorteista ja se vähän kesti... Nyt kuitenkin itse asiaan.

Minulla oli tarkoitus ja loistava suunnitelmakin, että valmistaisin kutsukortit itse. Se tosin kaatui siihen, etten saanut tulostettua yhtään normaalia paksummalle paperille/kartongille. Ainoaksi vaihtoehdoksi jäi siis teetättää kutsut. Kävin läpi useampia sivustoja, joista parhaimmaksi osoittautui Smartphoto. Smartphoton sivuilta löytyi hyvin paljon erilaisia kutsukorttipohjia, joista päädyin valitsemaan sen, joka oli lähimpänä omaa mielikuvaani siitä, mitä kutsulta tahdoin.

Ennen tätä olin toki käyttänyt tuntikausia kahden eri kuvanmuokkausohjelman parissa valmistaen kutsukorttiin kuvat monista eri palasista. Ideoiden metsästämiseen käytin Pinterestiä, josta poimin sitten parhaat ideat ja yhdistelin niitä mieleni mukaan. Koska juhlat olivat Liisa Ihmemaassa -teemalla, tietenkin jo kutsun piti tästä kertoa. Kutsu sisältikin niin lyhyitä pätkiä Liisa Ihmemaassa -kirjoista ja elokuvista kuin myös John Tennielin kuvitusta kirjaan Liisan seikkailut Ihmemaassa.

Kortit tilasin mallilla 6-sivuinen pysty. Olin toki aika huolissani siitä, olisivatko kutsut sellaiset kuin tahdoin niiden olevan, mutta riski oli pakko ottaa, kun ei muitakaan vaihtoehtoja ollut.

Kun lähetys sitten saapui postilaatikkoon olin positiivisesti yllättynyt. Kutsu toimi kuin toimikin. Leikkasin kutsun kummaltakin sivulta pienen tyhjän kaistaleen pois, liimasin etukanteen mustasta kartongista leikatun avaimenreiän ja kiinnitin kortin lopulta narulla, johon kiinnitin sekä pienen avaimen että lapun, jossa luki "Avaa minut". Samanlainen lappunen tuli liimattua myös kirjekuoreen.

Kutsut tuntuivat saaneen vastaanottajissaan positiivisen vastaanoton. Jos joku tuskailee kutsukorttien kanssa, voin lämpimästi oman kokemukseni pohjalta suositella Smartphotoa.

Syntymättömyyspäivä

Meillä juhlistettiin viikonloppuna kolmevuotiasta Liisa Ihmemaassa-teemalla. Tämä oli ehkä viimeinen kerta, kun minulla oli jotakin vaikutusvaltaa syntymäpäivien teemaan, jonka itse asiassa päätin jo vuosi sitten, heti kaksivuotisjuhlien jälkeen. Minulla on jo pidemmän aikaa ollut haave Liisa Ihmemaassa-teemaisista juhlista, joten mikäpä sen parempi ajankohta kuin pienen neidin syntymäpäivä? Hän kun tuntuu nykyään olevan melkoinen Liisa Ihmemaassa kyselykautensa kanssa.

Olin jo kahden edellisvuoden kokemuksella valmistautunut siihen, että yli puolet vieraista ilmoittaa, ettei pääse tulemaan paikalle, joten tuli melkoisena shokkina, kun yhtäkkiä kaikki kutsutut olivatkin tulossa.

Oli melkoinen onni, että tein päätöksen muuttaa uuteen kotiin ennen juhlia. Eihän sinne edelliseen olisi kaikki vieraat kunnolla edes mahtuneet! Nyt saattoi järjestää tarjoilut erikseen keittiöön ja ruokapöydän olohuoneeseen ja silti kaikki mahtuivat oikein mainiosti.

Olen aina rakastanut suunnittelua, mutta yleensä kaikki suunnitelmani jäävät puolitiehen, kun kyllästyn ja löydän jotakin vielä kiinnostavampaa suunniteltavaa. Juhlien suunnittelemisessa on se hyvä puoli, että ne on pakko viedä loppuun saakka.

Tein paljon itse, mikä kostautuikin sitten huonosti nukuttuina öinä ja valtavana määränä ahdistusta. Perfektionistiluonteeni ei vain suostu tyytymään keskinkertaiseen. Jouduin minä sen verran joustamaan, että kun kolmesta macarons-taikinasta vain yksi onnistui, ostin sitten valmiita macaronseja kaupasta, enkä myöskään itse leiponut patonkeja vaan ostin nekin esipaistettuina kaupasta.

Muutoin tein kaiken itse, koristeista lähtien. Koristeita ei tosin paljoa ollut, mutta päätin haluta photobooth-seinän, joten sinne tuli joitakin proppeja askarreltua.

Mutta juhlat onnistuivat hienosti, vaikka itse taisinkin puolet ajasta viettää keittiön puolella ja tuntuu, että missasin sen takia monia asioita. Vieraiden lähdettyä istuin sohvalla ja mietin, että voisin vain nukkua seuraavat kaksi kuukautta. Siivoaminen sai jäädä, eikä sitä ole itse asiassa vieläkään tehty, sillä väsymys on hurja. Eikä sillä ole niin väliä. Siivoamaan kyllä ehtii. Nyt on tärkeintä levätä ja kerätä voimia jatkaa eteenpäin.

Kiitos kaikille vieraille, jotka ilmestyivät paikalle ja tekivät lapsen kolmannesta syntymäpäivästä läsnäolollaan ikimuistoisen ♥

Erityiskiitokset ihanalle siskolleni, joka on varmaan päivittäin viime viikolla käynyt kanssamme kaupassa, koska jotain aina puuttuu tai unohtuu ja joka vielä lauantaina rahtasi meille kaupasta neljä laatikollista macaronseja. Me ei pärjättäisi ilman sinua, Reg ♥

Tulen myöhemmin vielä tekemään omat postauksensa niin kutsukorttien valmistuksesta kuin myös syntymäpäiväjuhlien tarjoiluista, joten pysykäähän kuulolla.

Nyt musta lippu liehumaan - hulabaloobalai!

Kaksivuotisjuhlat on nyt juhlittu ja pakko sanoa, että olipahan urakka.

No okei, onhan niistä juhlista nyt parisen viikkoa aikaa. Kaksivuotiasta juhlittiin merirosvoteemalla, jonka hylkäsin vuosi sitten Lumikuningatar-teeman vuoksi. Nyt siihen olikin sitten otollinen aika, kun Helena on innostunut kulkemaan ympäri asuntoa omaa pääkallolippuaan heilutellen (ja tietää jo, kuka on Jack Sparrow).

Juhlat onnistuivat oikein kivasti, vaikka päivää ennen meinasi epätoivo iskeä ja olin jo peruuttamassa koko juhlia, kun yhtäkkiä kymmenestä kutsutusta vieraasta vain kolme oli pääsemässä paikalle. En sitä kuitenkaan loppujen lopuksi tehnyt, sillä olin jo viikon ajan valmistanut koristeita ja keskiviikkona aloittanut leipomisen juhlia varten. Kyllähän se tietysti harmitti, mutta Helena ei onneksi vielä sellaisesta ymmärrä.

Juhlittiin sitten viiden hengen voimin ja Helena nautti saadessaan olla kaikkien huomion keskipisteenä. Lahjojakin tuli ihan riittämiin ja paketeista paljastuin muun muassa oma tanssinauha, piirustuslehtiö ja nukelle rattaat.

Syötävät keräsivät kehuja ja hyvin tuntuivat katoavan parempiin suihin. Kakkua tosin syötiin vielä viikko juhlien jälkeenkin. Syömisistä voisin kirjoittaa vielä ihan oman postauksensa myöhemmin.

Juhlasuunnittelua

Meillä kaksivuotisjuhlat tekevät tuloaan ja juhlasuunnittelut ovat sen myötä täydessä vauhdissa olleet jo parin viikon ajan. Tällä kertaa teemaksi valikoituivat merirosvot. Tuo oli toisena vaihtoehtona jo viime vuonna, mutta ajattelin vielä hetken odottaa ja silloin päädyimme juhlimaan Lumikuningatar-teemalla. Yksivuotisjuhlista voi lukea täältä.

Teeman päättäminen auttaa ainakin minua järjestämään ajatuksiani ja tekemään päätöksiä esimerkiksi tarjoilujen suhteen. Tosin tässä vaiheessa tuntuu, että kaikki on vielä ihan levällään. Ideoita on liikaa ja niistä pitäisi karsia vain parhaat mukaan.

Sen verran olen sentään saanut jo aikaiseksi, että olen tehnyt kutsut (mikä vaati parin tunnin tappelua kahden eri kuvankäsittelyohjelman kanssa - mutta kyllä kannatti) ja saanut ne jopa toimitettua. Ja sitten tietysti olen tilannut erinäisiä tarvikkeita juhlaa varten, mutta mikään niistä ei ole saapunut vielä perille asti.

Viralliseen syntymäpäivään on nyt aikaa tasan kaksi viikkoa, joten ei tässä (vielä) ole kauheaa kiirettä. Voi tosin olla, että loppua kohden alkaa tulla ja itseni tuntien myös tulee. Koska syntymäpäivä sattuu keskelle viikkoa, juhlistamme sitä sitten seuraavana viikonloppuna, että kaksi ja puoli viikkoa olisi vielä aikaa tehdä päätöksiä ja hoitaa valmisteluja. Ehkä tästä vielä joskus valmista tulee.

Äitienpäivää

Äitienpäivä taas oli ja meni, eikä siitä oikeastaan juuri mitään jäänyt edes mieleen. Ei tullut korttia, ei lahjaa, eikä aamupalaa sänkyyn. En itse asiassa edes syönyt aamupalaa äitienpäivänä. Helena nukkui kyllä yöunia kymmeneen asti, että ehkä se sitten oli minun äitienpäivälahjani.

Eilen oli tähän mennessä kesän lämpimin päivä ja tuli meidän molempien osalta talviturkkikin heitettyä. Vesi oli ihan liian kylmää, paitsi Helenan mielestä. Helenahan olisi jäänyt järveen, jos vain olisi saanut. Mutta olipahan itselläni edistystä muutamaan viime vuoteen verrattuna. Toissavuonna en heittänyt talviturkkia ollenkaan ja viime vuonna kävin uimassa tasan kerran ja sekin taisi olla joko juhannuksena tai joskus heinäkuussa mökillä.