Vuoden loppua ja alkua

Toisen blogin tavoin myös tämä on ollut hyvin epäaktiivinen viime aikoina. En ole oikein tiennyt, mitä kirjoittaa. Raskaus- ja vauva-aikana tämä oli hyvä kanava päivitellä kuulumisia. Tänne olen paljon palaillut lueskelemaan ajatuksia vuoden tai kahden takaa. En voi uskoa, että jo niin kauan on aikaa kulunut. Ei ole enää kuukauttakaan niin tuo pieni ihminen täyttää kaksi vuotta.

Tähän blogiin olen kirjoittanut viimeksi toukokuussa äitienpäivän aikaan, joten kenties nyt on aika hieman päivitellä kuulumisia. Vaikka eipä niissä oikeastaan mitään erityistä ole. Elämä kulkee eteenpäin omalla painoillaan. Olen edelleen hoitovapaalla ja tarkoitus olisi ollakin vielä vuoden ajan. Mitä sitten tapahtuu? Enpä tiedä.

Kaiken kaikkiaan asiat ovat tällä hetkellä aika mallillaan pientä väsymystä lukuun ottamatta. Mutta sellainenhan on aivan normaalia, eikö? Kaksivuotisjuhlien valmistelut ovat täydessä vauhdissa, tämän vuoden ensimmäiset teatteriesityksetkin jo takanapäin ja seuraavat pikkuhiljaa valmistumassa. Helena tulee keväällä tekemään ensimmäisen nimikkoroolinsa lapsi- ja nuorisoteatterin yhteisproduktiossa Prinsessa Ruusunen taaperoikäisenä Ruususena. Jonkin sortin näyttelijä ja tanssija hänestä on pikkuhiljaa kuoriutumassa, nauhankin kanssa tanssii jo kuin vanha tekijä.

Talven kuluessa olemme muutamaan otteeseen käyneet mäenlaskussa ja tänään Helena pääsi ensimmäistä kertaa hiihtämäänkin, kun sai eilen sukset. Yhden kerran jaksoi hienosti urheilukentän ympäri hiihtää, että kyllä se siitä lähtee sujumaan.

Alla kuvia viimeisen parin kuukauden ajalta.

Sairaalakassi

Sairaalakassi alkaa pikkuhiljaa olla valmiina odottamassa lähtöä (joka toivottavasti koittaa mahdollisimman pian, alan olla jo aika kypsä tähän olotilaan). Tietysti tuolta puuttuu vielä tavaroita, joita en ole voinut pakata, kun niitä vielä tarvitsen. Mutta muuten alkaa joo pikkuhiljaa olla tavarat kasassa. Laukku on joulukuussa Tallinnasta ostettu.

Sairaalakassistani löytyy tällä hetkellä:

- sukat, villasukat ja aamutossut (varpaani palelevat helposti, sairaalassa on kylmät lattiat ja jalkani on kokoa 35, joten ehdottomasti haluan ottaa omat sukat mukaan)

- shampoo ja hoitoaine

- kosteusvoidetta

- hammasharja ja -tahna

- huulirasva

- ponnareita

- liivinsuojia

- kotiutumisvaatteet

- kantoliina

- harsoliina (sen voi sitten jossakin vaiheessa tuoda kotiin kissojen nuuskuteltavaksi, jotta saavat vähän tuntumaa vauvan tuoksuun)

- pientä evästä

Laukusta vielä puuttuu:

- kännykkä ja laturi

- kuulokkeet

- kamera

- hiusharja

- muut hygieniatarvikkeet

- omat rautalääkkeet

- neuvolakortti

Imetysliivejä en toistaiseksi omista, kun en ole sellaisia vielä uskaltanut ostaa. Siihen saakka, kun sellaiset saan hommattua, niiden virkaa toimittavat Cubukselta ostetut bandeau-malliset liivit, joista saa olkaimet irrotettua.

Puuttuukohan tuosta listasta jotakin olennaista?

Minionille on pakattu tietysti kotiutumisvaatteet, mutta ne ovat turvakaukalossa ja kulkeutuvat sairaalaan sitten vasta, kun päästään lähtemään kotiin. Vaatetta on kuulemma reilusti, mutta mieluummin liikaa kuin liian vähän, eikös? Sitä vaatettahan voi sitten aina vähentää, jos siltä tuntuu.

Minionin kotiutumisvaatteet:

- body, potkuhousut ja sukat

- Ruskovillan villahaalari ja kypärämyssy

- tätini neulomat villatumput ja -töppöset

- topatut tumput ja töppöset

- kaksi erilaista hattua, joista voi sitten vähän valita sään mukaan paksumman tai ohuemman

- Eisbärchenin kaukalopussi

Eipä ole enää pitkä aika odotella. Huomenna alkaa raskausviikko 38. Pikkuhiljaa voisi kyllä Minion alkaa jo ilmoitella tulostaan. Väsymys on tällä hetkellä järkyttävä, pahoinvointi on tehnyt paluun, vaikken (vielä) olekaan oksentanut ja harjoitussupistuksia on ollut torstaista asti. Mitään sen merkittävämpää ei kuitenkaan ole vielä ollut ilmassa. Käveleminen tekee kipeää.

Ensilumilla

Ensilumet päättivät tänään sataa myös Etelä-Savoon. Kovasti toivon kyllä, etteivät jää maahan, koska se tarkoittaa sitä, etten pääse enää pyörällä töihin. Edes kilometrin matkan käveleminen ei kauheasti houkuta, kun lonkat kipeytyvät nopeasti. Pyöräileminen on niin paljon helpompaa ja nopeampaa. Vaikka tietysti se on hyvä asia, että tulee lunta. Eipä ainakaan ole niin pimeää koko ajan. Ja kissat tykkäävät, kun pääsevät vanhempieni luona ulos hankeen pyörimään.

Ennen helmikuuta olisi niin paljon tekemistä. Pitäisi muuttaa, sillä hissittömän talon neljäs kerros ei ehkä ole paras mahdollinen vaihtoehto pienen vauvan ja vaunujen kanssa. Ensi viikolla on tarkoitus mennä katsomaan ainakin yhtä asuntoa ja joulukuussa jossakin vaiheessa päästä muuttamaan. Joulukuu on aina kaikin tavoin täynnä tekemistä. Joululahjoja en ole ostanut vielä yhtään, vaikka normaalisti aloitan jo viimeistään lokakuussa. Tammikuussa olisi talvinäytelmän esitykset ja niihin pitäisi harjoitella. Vuorosanat ovat onneksi jo kutakuinkin hallussa, vaikken niitä olekaan opetellut.

Vauvaa varten on onneksi hommattu jo miltei kaikki. Jotain ihan pientä puuttuu vielä, mutta ne kyllä ehtii ostaa. Kaikki tärkeimmät kun kuitenkin on jo olemassa. Pinnasänky tosin pitäisi käydä vielä hakemassa pois isovanhempieni vintiltä, mutta se on ehkä parempi hakea vasta muuton jälkeen.

Laskettuun aikaan on enää reilut 11 viikkoa. Tulevalla viikolla on tiedossa seuraava lääkärikäynti ja alustava synnytystapa-arvio. Koko ajan alkaa homma vain käydä konkreettisemmaksi.