Ohi on

Puolentoista vuoden työrupeama lukiolla päättyi tänään puolenpäivän aikaan. Alkoi joululoma. Joululomalta jään suoraan äitiyslomalle. Äitiyslomalta vanhempainvapaille. Vanhempainvapailta mitä luultavimmin hoitovapaalle. Minä en enää palaa tuohon työhön. On kai ihan oikeutettua olla onnellinen tässä vaiheessa.

Viime kuukaudet ovat olleet henkisesti ja fyysisesti aika rankkoja, vaikka työ suurimmalta osin istumatyötä onkin. Ensin oli pahoinvoinnit, jotka päättyivät vasta lokakuussa. Sitten tuli anemia, sitten selkäkivut ja viime viikolla harjoitussupistukset. Väsymys on vaivannut koko syksyn. Mutta minä olen jaksanut käydä töissä ja olen oikeastaan aika ylpeä itsestäni. Minä jaksoin loppuun saakka. Nyt voin hyvillä mielin jäädä lomalle.

Neuvolassakin on tullut taas käytyä (rv 32+0). Tästä eteenpäin käynkin siellä sitten parin viikon välein. Neljän viikon päähän on varattuna aika synnytystapa-arvioon. Huomenna on synnytysvalmennus Mikkelissä.

Mutta mitä neuvolassa? No, verenpaineet ja hemoglobiini jatkavat tuttua linjaansa eli ovat edelleen alhaiset. Verenpaine oli 94/59 ja hemoglobiini 101. Paino nousee tasaisesti ja nyt ollaan jopa 3,2 kg lähtöpainon yläpuolella. En ole koskaan painanut näin paljoa ja se ehkä vähän ahdistaa, mutta tiedän kyllä, että painonnousu kuuluu asiaan. Sikiön sykkeet olivat 145 ja majaili tuolla ylösalaisin. Sf-mitta oli 28 cm eli hieman keskikäyrän alapuolella mennään.

Kulunut viikko on vietetty mitä suurimmalta osin uudessa kodissa. Diego on päässyt siellä jo pari yötä viettämään, Figaro on vielä toistaiseksi vanhemmillani. Ajatus on, että Diego ensin toisi omaa hajuaan asuntoon, jolloin Figaron sopeutuminen ei ehkä olisi niin hankalaa. On tuo Diegonkin sopeutuminen tosin hieman hankalaa ollut. Kun olen itse kotona, ei ole enää mitään ongelmaa, mutta kun olen poissa, Diego piilottelee kylpyhuoneen nurkassa. Mutta eiköhän se siitä, kunhan paikka tulee tutuksi.

Ja nyt joululomalle. Siskoni menee vielä illalla lukion joulujuhlaan, mutta itse en taida jaksaa sinne vaivautua, kun väsyttää jo nyt.

Ensilumilla

Ensilumet päättivät tänään sataa myös Etelä-Savoon. Kovasti toivon kyllä, etteivät jää maahan, koska se tarkoittaa sitä, etten pääse enää pyörällä töihin. Edes kilometrin matkan käveleminen ei kauheasti houkuta, kun lonkat kipeytyvät nopeasti. Pyöräileminen on niin paljon helpompaa ja nopeampaa. Vaikka tietysti se on hyvä asia, että tulee lunta. Eipä ainakaan ole niin pimeää koko ajan. Ja kissat tykkäävät, kun pääsevät vanhempieni luona ulos hankeen pyörimään.

Ennen helmikuuta olisi niin paljon tekemistä. Pitäisi muuttaa, sillä hissittömän talon neljäs kerros ei ehkä ole paras mahdollinen vaihtoehto pienen vauvan ja vaunujen kanssa. Ensi viikolla on tarkoitus mennä katsomaan ainakin yhtä asuntoa ja joulukuussa jossakin vaiheessa päästä muuttamaan. Joulukuu on aina kaikin tavoin täynnä tekemistä. Joululahjoja en ole ostanut vielä yhtään, vaikka normaalisti aloitan jo viimeistään lokakuussa. Tammikuussa olisi talvinäytelmän esitykset ja niihin pitäisi harjoitella. Vuorosanat ovat onneksi jo kutakuinkin hallussa, vaikken niitä olekaan opetellut.

Vauvaa varten on onneksi hommattu jo miltei kaikki. Jotain ihan pientä puuttuu vielä, mutta ne kyllä ehtii ostaa. Kaikki tärkeimmät kun kuitenkin on jo olemassa. Pinnasänky tosin pitäisi käydä vielä hakemassa pois isovanhempieni vintiltä, mutta se on ehkä parempi hakea vasta muuton jälkeen.

Laskettuun aikaan on enää reilut 11 viikkoa. Tulevalla viikolla on tiedossa seuraava lääkärikäynti ja alustava synnytystapa-arvio. Koko ajan alkaa homma vain käydä konkreettisemmaksi.

Kissa vauvaperheessä

Minullahan ei aiheesta vielä kokemusta ole, mutta pian on. Kissoja löytyy taloudestamme kaksin kappalein, reilun vuoden ikäiset veljekset Diego ja Figaro.

Vanhemmillani tosin on aina ollut kissa, Miska oli viisivuotias, kun minä synnyin, kahdeksan, kun siskoni syntyi. Ihan hyvin tuo tuntui aikoinaan sopeutuneen pieneen lapseen. Ja kyllähän eläimet aika nopeasti tuntuvat sopeutuvan muutoksiin. Miskasta ainakin tuli ennen pitkää paras ystäväni.

Simba tuli meille reilu vuosi Miskan katoamisen jälkeen, kun minä olin viisivuotias ja siskoni kaksi. Jo pienestä pitäen tuo jellona joutui pieniin lapsiin sopeutumaan, mutta on alkanut nyt vanhoilla päivillään lähinnä luikkia pikkuisia karkuun. Ei jaksa vanha vaari enää kauheasti kuunnella riekkumista.

Diegon ja Figaron kohdalla asia on kuitenkin mietityttänyt minua jonkin verran. Tällä hetkellä luulen, että ongelmaksi voisi muodostua nimenomaan Figaro. Diegolla ei ole koskaan ollut minkäänlaista häiriökäyttäytymistä. Ellei lukuun lasketa sitä, että joka ikinen aamu, kun olen lähdössä töihin, herra hyppää (tai kiipeää) olkapäälleni istumaan, kun ei halua minun lähtevän.

Figaro on kuitenkin aivan oma lukunsa. Hän alkoi merkkailla ja osoittaa mieltään jo ennen puolen vuoden ikää. Ja ainakin täällä Mäntyharjulla eläinlääkäri ei suostu leikkaamaan kissaa ennen kuin ikää on vähintään puoli vuotta. Leikkauksessa siis käytiin heti joulukuun 2014 viimeisinä päivinä, Diego leikattiin vasta pari kuukautta myöhemmin, kun oli niin pienikokoinen (Figaro painoi jo joulukuussa enemmän kuin Diego helmikuussa).

Mutta jos jokin Figaron kohdalla tuo ongelmia niin mustasukkaisuus. Sillä jos Figaro jotakin on niin mustasukkainen. Mustasukkainen huomiosta, mitä annan toisille. Jos silitän tai rapsutan Diegoa, Figaro tunkee hetken kuluttua syliin. Jos Diego tulee syliini nukkumaan, Figaro tulee hetken kuluttua hänen päälleen. Vanhemmillani käydessämme Simba tulee toisinaan nukkumaan syliini tai viereeni. Joskus Figaro katselee kauempaa todella vihaisen oloisena ja joskus saattaa tulla ja hypätä Simban päälle, mikä aiheuttaa sitten sen, että Simba hermostuu ja lähtee. Figaro on mustasukkainen jopa tietokoneelleni, sillä yleensä jos olen koneella, herra tulee ja päättää kellahtaa näppäimistön päälle. Tai vaihtoehtoisesti tunkee syliin tahtoen huomiota.

Tämän kuluneen viikon ongelmalapsi Figaro on ollut sijaiskodissa vanhemmillani ja ilmeisesti tuntuu viihtyvän siellä paremmin kuin kotona. Ainakaan ei ole siltä suunnalta kuulunut sanaakaan minkäänlaisesta häiriökäyttäytymisestä. Ehkä minun vain pitää kohdata se totuus, ettei Figaroa ole luotu sisäkissaksi samalla tavoin kuin veljeään.