Huomenna

Vuosi sitten kävin aamusta sairaalalla yliaikaiskontrollissa. "Huomenna käynnistetään", sanoi lääkäri. Pari tuntia pyörittiin kaupungilla, jos jotakin alkaisi tapahtua, mutta ei mitään, vain samoja harjoitussupistuksia kuin oli ollut viimeiset neljä viikkoa, joten lähdettiin takaisin kotiin. Aloin olla jo aika epätoivoinen. Pari tuntia ehdin olla kotona, kun ne oikeat supistukset iskivät päälle vauhdilla ja hyvin kipeinä. Siinä ei paljoa kelloteltu vaan tunnin sisään lähdettiin ajamaan takaisin Mikkeliin. Ja 39 minuuttia yli puolenyön syntyi pieni punatukkainen vauva.

Nyt ei ole enää punaista tukkaa, ensi yönä ei enää vauvaakaan. Enkä voi kuin ihmetellä, mihin vuosi on oikein kadonnut.

P.s. Jos video ei näy kunnolla, sen voi katsoa myös tämän linkin takaa. Se on suurimmaksi osaksi sama, minkä laitoin ennen vuodenvaihdetta, mutta joitakin uusia kuvia on myös mukana.

Seitsenkuinen

Ja niinhän se seitsemän kuukauttakin sitten pamahti eilen mittariin. En ymmärrä. Vastahan tuo täytti puoli vuotta. Mihin kuukausi on kadonnut jälleen kerran?

Seitsemän kuukauden iässä meillä osataan jo kontata (mutta ryömimällä pääsee nopeammin eteenpäin), nousta tukea vasten seisomaan, nousta välillä jopa itse istumaan ja ottaa tuettuna muutamia askeleita. Eilen näytelmäharjoituksissa ryömittiin kilpaa pitkin lukion lattioita ja minulla on nyt siitä hyvästä kyynärpäät mustelmilla.

Neuvolaa meillä ei nyt olekaan vaan seuraava kerta on kahden viikon päästä ja sitten kahdeksan kuukauden iässä lääkärikäynti.

Seitsemän kuukauden iän kunniaksi rakennettiin eilen meidän olohuoneeseen studio ja otettiin hieman kuvia. Niistä aika hyvin kyllä näkee, millainen velmu meillä asuu. Selkeästi tuleva näyttelijä.

Kun syksy tuli ja arki alkoi

Syksyn kuluessa meidän arki on pyörähtänyt aika kivasti käyntiin. Näytelmäharjoituksia on kolmet viikossa ja niihin on aina yhtä ihana päästä. Teatteri on sellainen henkireikä, en tiedä, mitä tekisin ilman sitä. Se on rankkaa, mutta pitää pääni kasassa. Sen maailmaan pääsee aina pakenemaan itseään ja elämäänsä. Se on yksi harvoja paikkoja, missä näen muita ihmisiä.

Ollaan toki alettu käydä Helenan kanssa myös perhekahvilassa perjantaisin sekä babypuntissa keskiviikkoisin. Ihan hyvä, että on tällaisia juttuja niin tulee pakostikin poistuttua neljän seinän sisältä.

Helena täyttää ensi viikolla seitsemän kuukautta. Kolmen viikon ajan on jo noustu seisomaan kaikkea mahdollista vasten - ja vähintään kerran päivässä myös sitten kaaduttu. Kahden ja puolen kuukauden ryömimisen jälkeen lähdettiin tänään konttaamaan. En voi kuin ihmetellä vieressä, että mihin minun vauvani on oikein katoamassa.

Puolivuotias

Kuusi kuukautta tuli Helenalla täyteen sunnuntaina, mutta neuvola meillä oli edessä vasta eilen. Kuusi kuukautta taisi merkitä tytölle paljon, sillä tällä viikolla on alettu harjoitella konttaamista (nousee konttausasentoon, muttei vielä pääse liikkelle), saatu ensimmäinen hammas ja noustu seisomaan sekä pinnasängyn laitaa että sitteriä vasten. Hammasta tehtiin melkoisen huudon kanssa pari päivää, jonka aikana ei viihdytty yksin paria minuuttia kauempaa ja yölläkin herättiin tunnin tai parin välein. Nyt hampaan puhjettua tilanne on onneksi rauhoittunut.

Pituutta Helenalla on nyt 65,2 cm, painoa 7009 grammaa ja päänympärys 43 cm. Tasaisesti kasvaa omilla käyrillään. Nyt on lupa istua lyhyitä aikoja, mikä on kyllä hyvä, sillä sitterissä syöttäminen on käynyt aika hankalaksi, kun toinen yrittää jatkuvasti kääntyillä ja vääntyillä. Edellisen neuvolakäynnin mitat ja kuulumiset löytyvät tästä.

Viisi kuukautta

Viiden kuukauden ikä tuli Helenalla täyteen jo torstaina, mutta neuvola oli perjantaina ja vasta nyt sain sen verran aikaa, että pääsin tännekin kirjoittamaan aiheesta. Meillähän on siis ryömitty menemään jo kuukauden päivät ja neuvolassa sanottiinkin, että jos sama tahti jatkuu, Helena nousee pystyyn melko aikaisessa vaiheessa.

Pituutta tytöllä on nyt 64 cm ja painoa 6740 grammaa. Kasvaa tasaisesti siis omalla käyrällään eli keskiarvojen alla. Mutta se nyt oli odotettavissakin. Helena menee tällä hetkellä aika lailla samoissa mitoissa, missä itse olen ollut tuossa iässä.

Soseita edelleen maistellaan ja nyt kehotettiin aloittelemaan puuron syömistä. Ei olla vielä ehditty aloittaa, mutta tänään kyllä ostin kaupasta hiutaleita. Aloittaminen menee kyllä todennäköisesti siihen, kunnes esitykset ovat ohi. Eli siis viikonloppuun.

Keskikesän juhlaa

Juhannustahan juhlittiin jo viikko sitten, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan, eikös?

Me juhlittiin juhannusta käymällä mökillä uimassa ja saunomassa. Itse onnistuin jopa heittämään talviturkin, jota en viime kesänä heittänyt lainkaan. Olikohan minulla sitten kaksinkertainen talviturkki? No, joka tapauksessa. Helenakin kävi hieman kokeilemassa järvivettä ja sen jälkeen ensimmäistä kertaa saunassa. Istuttiin toki alalauteella, Helena paljussa ja vain parin minuutin ajan. Mutta kyllä tuo tykkäsi, ainakin päätellen siitä leveästä hymystä.

Juhannusta edeltävällä viikolla Helena oppi kääntymään selältä vatsalleen. Viikko juhannuksen jälkeen hän päätti lähteä ryömimään. Neuvolassa toki sanottiin, että tämä lapsi varmaan lähtee aikaisin liikkeelle. En vain osannut olettaa, että ihan näin pian. Kohta se perässä juokseminen alkaa...

Soseitakin ollaan jo vähän maisteltu. Päärynäsosetta varmaan uppoaisi tuohon lapseen vaikka miten paljon, jos vain suostuisin antamaan. Lusikkakin olisi pitänyt koko ajan saada omaan käteen.

Neljä kuukautta

Helenan syntymästä tuli viime yönä neljä kuukautta täyteen. Hurjaa, miten nopeasti aika menee, kohtahan tuo on jo puolivuotias. Ja minusta tuntuu kuin hän vasta olisi syntynyt, kuin vasta hetki sitten olisin maannut leikkauspöydällä (minulla on muuten ollut synnytyskertomus tuolla luonnoksissa jonkin aikaa odottamassa, ehkä jossakin vaiheessa saan vielä aikaiseksi sen postata).

Neuvolassa käytiin viime viikolla hieman etukäteen. Onhan Helena jonkin verran kasvanut, mutta pudonnut jo miinuskäyrille. Se toki oli odotettavissa jossakin vaiheessa, itsekin olen niillä miinuskäyrillä kasvanut. Pituutta tytöllä on nyt 62 cm ja painoa 6000 g. Edellisen neuvolakäynnin mitat löytyvät tästä.

Kuukauden aikana on opittu taas valtavasti uusia taitoja. Äänenkäyttöön on selvästi tullut lisää volyymia (ja äidin korvat kiittää) ja vihdoin on opittu pyörähtämään vatsalta selälleen. Toisinpäin ei vielä onnistu. Istumaan olisi kova hinku ja kulunut päivä onkin yritetty itse nousta istumaan sekä vaunuissa, turvakaukalossa että sitterissä.

Viime viikot on pitänyt aika kiirettä (vaikka olevinaan ei pitäisi olla mitään tekemistä) ja viikonloput on mennyt juhlien. On ollut ylioppilasjuhlia, häitä, rippijuhlia... Näistä varmaan postausta myöhemmin. Nyt pitää hetki huoahtaa ja suunnata sitten kesäteatterin harjoituksiin.

Kolme kuukautta

Helena täytti lauantaina kolme kuukautta ja neidillä olisi jo kamalan kova tarve päästä liikkeelle. Tänään neuvolassakin hän esitteli uusia "ryömimistaitojaan". Eteneminen tapahtuu hieman kuin jollakin mittarimadolla. Eteenpäin mennään pelkästään jalkojen voimalla, nenä maata viistäen.

Nyt kolmen kuukauden ikään mennessä Helenalle on kertynyt pituutta 60,2 cm (51cm) ja painoa 5900 g (3355 g), päänympärys oli 40,3 cm (35 cm). Suluissa siis syntymämitat. Hyvin tuo näyttää kasvavan, melko lailla keskikäyrillä.

Kaikki esityksetkin ovat nyt ohitse, siis Helenan osalta. Itsellänihän on vielä kesäteatteri, mutta sen ensi-ilta on vasta heinäkuun puolivälissä. Harjoitukset tosin alkavat kohta painaa jo päälle. Sitä ennen kuitenkin juhlitaan vajaan parin viikon kuluttua eräitä ylioppilasjuhlia...

Tyylinäyte "ryömimisestä"

Onko siellä joku?

"Tämä on rakkaus, mitä ei voi

kukaan ottaa minulta pois.

Tämä on ihme, mihin minäkin pystyn.

Tämä on ainut, mikä luonani säilyy."

- Tämä rakkaus, Chisu

Pieni tyttäreni syntyi kiireellisellä sektiolla 21.2.2016 kello 00:39 mitoin 51 cm ja 3355 grammaa. Väsyneitä olemme kumpainenkin (etenkin minä), mutta muuten voimme ihan hyvin. Tänään pääsimme kotiin ja alamme nyt yhdessä opetella arkea täällä. Kunhan elämä (ja se väsymys) tasoittuu, olen valmis näkemään taas ihmisiä ja ottamaan vieraita vastaan. Ainakin toivottavasti. Ettei käy niin, että vain erakoidutaan tänne neljän seinän sisälle maailmanloppuun asti. Siihen saakka saavat kaikki tyytyä vain blogin seuraamiseen. Enempään ei nyt tällä hetkellä ole jaksamista.

Vauvajuhlat

Kaverini kysyivät jo jossakin vaiheessa loppukesästä (tai alkusyksystä, en ole ihan varma), tahdonko heidän järjestävän minulle vauvajuhlat. Ajatus kuulosti minusta hyvältä, mutta painotin, etten tahdo mitään yliampuvaa niin kuin nuo jenkkilän babyshowerit usein tuntuvat olevan.

Ajankohdaksi valikoitui marraskuun viimeinen viikonloppu täysin siitä syystä, että joulukuu on joka tapauksessa kaikilla täynnä ohjelmaa, pikkujouluja ja muuta ja vuodenvaihteen jälkeen itselläni teatterihommat painavat päälle ja olen siellä kiinni joka viikonloppu.

Eilen sitten kokoonnuimme yhden kaverini mökillä vauvajuhlien merkeissä. Yhdeksän henkeä meitä oli paikalla eli juuri sopivasti. Syömisiä oli enemmän kuin tarpeeksi ja niistä varmaan puolet jäi syömättä. Sain sen perinteisen vaippakakun tietenkin ja paljon muita lahjoja, mistä olin aika yllättynyt, sillä sitä en ollut osannut odottaa. Saatiin muun muassa kylpyankkoja, kokoelma Grimmin satuja, pari pehmolelua, villasukkia ja sen sellaista.

Jokainen vieras oli tuonut mukanaan helmen, joista sitten koottiin minulle rannekoru. Ja kaikki saivat tehdä itselleen kaulariipuksen, jossa roikkui tutti. Niin ja sain vatsaani aika tyylikkäät maalaukset, muun muassa Anssi Kelan kuvan.

Minun piti aamulla mitata vatsani ympärys ja juhlissa jokaisen piti esittää siitä oma arvauksensa, kuin myös vauvan syntymäpäivästä sekä syntymäpituudesta ja -painosta. Vatsanympäryksen veikkaus meni yhdellä kaverilla vain sentillä huti. Oikea vastaus siihenhän oli siis 84 cm. Ennustukseni muihin kohtiin olivat 4. helmikuuta sekä 47cm ja 3kg.

Ehdottomasti paras ohjelmanumero oli kuitenkin, kun esille otettiin neljä vaippaa, joiden sisään oli sulatettu suklaata. Näytti aika mielenkiintoiselta ja meidän oli siis tarkoitus haistamalla (tai maistamalla, jos uskalsi) tunnistaa, mitä suklaata missäkin vaipassa oli. Taisin saada oikein kolme neljästä.

Oli aika huippupäivä tuo lauantai. Että olen kiitollinen noista ihmisistä.

Ennenaikainen joululahja

Tunnettu myös nimellä äitiyspakkaus. Sitä on odotettu jo kauan ennen kuin pystyin hakemuksen laittamaan. Viime viikolla sain todistuksen siitä, että raskaus on kestänyt yli 154 päivää ja äitiysavustuksen hakemisen ohella pistin myös muutaman muun hakemuksen menemään.

Äitiysavustuksen valitseminen pakkauksen muodossa oli minulle aika lailla itsestäänselvä valinta. Siinä tulee kuitenkin niin paljon kaikkea tarpeellista, eikä tarvitse sitten erikseen lähteä hommaamaan esimerkiksi kynsisaksia tai kylpylämpömittaria.

Eilen tuo pakkaus saapui postiin ja olihan se sitten ihan pakko heti käydä hakemassa pois, että pääsee sisältöä hipelöimään. Onhan se niin, että suurin osa noista vaatteista on aika isoja vielä vastasyntyneelle ja totesinkin, että taitavat mennä meillä päälle vasta kesällä tai ensi syksynä. Ainakaan jos lapsi yhtään äitinsä mitoissa kasvaa niin on puolen vuoden iässä vasta 65-senttinen.

Tykkään ihan kauheasti noista tämän vuoden äitiyspakkauksen kuoseista ja väreistä. Niitä pääsee enemmän ihastelemaan tästä, mutta täytyy kyllä sanoa, että luonnossa nuo vaatteet näyttävät vielä monta kertaa paremmilta.