Teatterilapsi

Teatteriharrastus on kuuden vuoden ikäisestä saakka ollut suuri ja tärkeä osa elämääni. Teatteri on ollut minulle henkireikä, paikka, jonne paeta, kun tuntuu pahalta. Olen tarvinnut ja tarvitsen yhä niitä päiviä, jolloin saan olla joku muu kuin minä itse. Minä en olisi minä ilman teatteria. Ilman tuota harrastusta en tiedä, mitä olisin.

Tämän vuoksi minulle oli itsestäänselvyys, että myös lapseni tulisi kasvamaan teatterin maailmassa. Myöhemmin hän tietenkin saa itse päättää, mitä tahtoo harrastaa, mutta tässä iässä vielä kulkee kaikissa harjoituksissa minun mukanani.

Helena käytännössä katsoen syntyi teatterin lavalle. Talvinäytelmän viimeinen esitys oli vain kolme viikkoa ennen laskettua aikaa. Lasten ja nuorten teatterin harjoituksissa olin vielä kolme päivää ennen kuin lähdin synnyttämään. Harjoituksiin palasin vauvan ollessa kahden ja puolen viikon ikäinen. Kauempaa en osannut, enkä edes tahtonut, pysyä poissa.

Helena on myös tehnyt ensimmäisen roolinsa näyttämöllä vain kahden kuukauden ikäisenä lasten teatterin Pähkinänsärkijässä. Tänä keväänä hän tekee jo viidennen roolinsa, joka samalla on hänelle ensimmäinen nimikkorooli.

Ilmeikkyyttä tuolta lapselta kyllä löytyy, sitä ei käy kiistäminen ja ainakin tällä hetkellä tuntuu, että teatterilaisuus on hänen verissään. Hän on teatterilla kuin kotonaan ja on oppinut liikkumaan siellä. Hän on kasvanut osaksi tuota yhteisöä. Eritoten tänä keväänä tuo on vain korostunut. On ollut ilo seurata, kuinka Helena nauttii olostaan teatterilla ja eritoten saamastaan huomiosta. Loppukumarrusten kohdalla hän oikein jännityksellä odottaa, milloin on hänen vuoronsa tulla kumartamaan.

Ja koska tämä on nyt hyvä paikka mainostaa niin lapsi- ja nuorisoteatterin historian ensimmäinen yhteistyö Prinsessa Ruusunen on ensi-illassa lauantaina 21.4. klo 14 ja siitä eteenpäin näytelmä on mahdollista nähdä neljänä eri päivänä. Mukana lavalla on myös lapsikuoro. Lisätietoja löytyy täältä.

Pähkinänsärkijä, 2016, Marla Stahlbaumina

Hansel ja Gretel, 2016, pikkusisko Lieselinä

Robin Hood, 2017, Milly Mam yhdessä veljiensä Willy Wamin ja Billy Bamin kanssa

Viisitoista miestä arkulla vainaan, 2017, Black Swanin kapteeni Demetria Hale nuoremman tyttärensä Rosalynin kanssa

Talvinäytelmän harjoituksissa tammikuussa 2018

Prinsessa Ruususen harjoituksissa keväällä 2018

Nyt musta lippu liehumaan - hulabaloobalai!

Kaksivuotisjuhlat on nyt juhlittu ja pakko sanoa, että olipahan urakka.

No okei, onhan niistä juhlista nyt parisen viikkoa aikaa. Kaksivuotiasta juhlittiin merirosvoteemalla, jonka hylkäsin vuosi sitten Lumikuningatar-teeman vuoksi. Nyt siihen olikin sitten otollinen aika, kun Helena on innostunut kulkemaan ympäri asuntoa omaa pääkallolippuaan heilutellen (ja tietää jo, kuka on Jack Sparrow).

Juhlat onnistuivat oikein kivasti, vaikka päivää ennen meinasi epätoivo iskeä ja olin jo peruuttamassa koko juhlia, kun yhtäkkiä kymmenestä kutsutusta vieraasta vain kolme oli pääsemässä paikalle. En sitä kuitenkaan loppujen lopuksi tehnyt, sillä olin jo viikon ajan valmistanut koristeita ja keskiviikkona aloittanut leipomisen juhlia varten. Kyllähän se tietysti harmitti, mutta Helena ei onneksi vielä sellaisesta ymmärrä.

Juhlittiin sitten viiden hengen voimin ja Helena nautti saadessaan olla kaikkien huomion keskipisteenä. Lahjojakin tuli ihan riittämiin ja paketeista paljastuin muun muassa oma tanssinauha, piirustuslehtiö ja nukelle rattaat.

Syötävät keräsivät kehuja ja hyvin tuntuivat katoavan parempiin suihin. Kakkua tosin syötiin vielä viikko juhlien jälkeenkin. Syömisistä voisin kirjoittaa vielä ihan oman postauksensa myöhemmin.

Kaksi vuotta sitten

Kaksi vuotta sitten näihin aikoihin katselin vuonna 1982 valmistunutta lyhytelokuvaa Hansel and Gretel. Eipä sitä kyseisen pätkän alkaessa osannut arvata, mitä pian alkaisi tapahtumaan. Kello oli hieman yli viisi iltapäivällä, elokuva päättyi kuuden aikoihin ja siitä vain tuntia myöhemmin totesin, että nyt täytyy kyllä lähteä sairaalaan.

Käytän tuota leffaa sitten mahdollisissa tulevissakin raskauksissa lähellä laskettua aikaa, kun sillä kerran tuollainen vaikutus on.

Siitä sitten lähdettiin kohti Mikkeliä (josta oltiin vain muutamaan tuntia aiemmin kotiuduttu käytyäni yliaikaiskontrollissa). Sairaalalla oltiin kahdeksan aikoihin ja käyriltä mentiin suoraan synnytyssaliin.

Kun yksitoista päivää lasketun ajan jälkeen alkoi tapahtua, tapahtuikin kaikki sitten vauhdilla. 39 minuuttia puolenyön jälkeen helmikuun 21. päivä syntyi pieni tyttölapsi kiireisellä sektiolla.

Ensi yönä tulee täyteen kaksi vuotta Helenan syntymästä, enkä voi kuin jälleen kerran ihmetellä, kuinka nopeasti aika oikein kulkeekaan. Tunnen olevani etuoikeutetussa asemassa saadessani seurata tuon pienen ihmisen kasvua ja kehitystä päivä toisensa jälkeen. Olen saanut ensimmäisenä kuulla kaikki uudet sanat, nähdä uudet taidot.

Ensimmäisen taaperovuoden aikana esiin on tullut pieni tyttö, joka rakastaa tanssimista ja hassuttelua. Suosikkiasioita ovat Muumit, Teletapit, Late Lammas ja Timppa. Ja kissat tietysti, kissojen kanssa Helena jaksaa leikkiä vaikka kuinka kauan.

Uusia sanoja tulee jatkuvasti lisää, viimeisimpinä "kumma" eli kummi ja "Täk" eli Jack, sitä nimeä huudetaan aina, kun jossakin näkyy joko Jack Sparrow tai Jack Skellington. Pitäisikö olla huolissaan, kun alle kaksivuotias jo tunnistaa kyseiset hahmot?

Viime vuoden tapaan myös nyt kokosin videon menneestä vuodesta. Videolla soiva kappale on tällä hetkellä Helenan suosikkitanssibiisi, Blackmore's Nightin Under the Violet Moon. Viime vuoden video löytyy täältä.

Onnea kaksivuotiaalle merirosvotytölle ♥

Jos video ei näy, sen voi katsoa myös tämän linkin takaa.

Rokkolapsi

Helenahan ei ole ollut vielä koskaan kipeänä, ei siis kertaakaan koko noin 14 kuukauden mittaisen elämänsä aikana. Ei ole ollut kuumetta, ei korvatulehdusta, ei vatsatautia, ei mitään lukuun ottamatta pientä nuhaa.

Ja sitten kun Helena ensimmäisen kerran sairastuu, kyseessä ei olekaan mikään perus kuume, korvatulehdus tai vatsatauti. Ehei, ensimmäisenä tautina meille rantautuu tietenkin ihanainen vesirokko.

Perjantaista lähtien tässä on taudin kourissa kärvistelty. Kuumeilut näyttäisivät nyt olevan ohi (*koputtaa puuta*) ja rokko itsessäänkin laantumaan päin. Väsymys painaa päälle meillä molemmilla.

Tietysti näin käy silloin, kun olisi noin miljoona asiaa tehtävänä ja juuri sinä viikonloppuna, kun on esitykset. Lauantain ensi-illassa Helena kyllä oli mukana esiintymässä, kun ei kuumetta vielä ollut (eikä varmuutta diagnoosista), mutta seuraavat kolme esitystä on pysytellyt poissa.

Jos tästä jotakin positiivista pitää keksiä niin ainakin se on nyt sitten sairastettu.

Huomenna

Vuosi sitten kävin aamusta sairaalalla yliaikaiskontrollissa. "Huomenna käynnistetään", sanoi lääkäri. Pari tuntia pyörittiin kaupungilla, jos jotakin alkaisi tapahtua, mutta ei mitään, vain samoja harjoitussupistuksia kuin oli ollut viimeiset neljä viikkoa, joten lähdettiin takaisin kotiin. Aloin olla jo aika epätoivoinen. Pari tuntia ehdin olla kotona, kun ne oikeat supistukset iskivät päälle vauhdilla ja hyvin kipeinä. Siinä ei paljoa kelloteltu vaan tunnin sisään lähdettiin ajamaan takaisin Mikkeliin. Ja 39 minuuttia yli puolenyön syntyi pieni punatukkainen vauva.

Nyt ei ole enää punaista tukkaa, ensi yönä ei enää vauvaakaan. Enkä voi kuin ihmetellä, mihin vuosi on oikein kadonnut.

P.s. Jos video ei näy kunnolla, sen voi katsoa myös tämän linkin takaa. Se on suurimmaksi osaksi sama, minkä laitoin ennen vuodenvaihdetta, mutta joitakin uusia kuvia on myös mukana.