Tämä hetki, tämä onni

"Ei toistoa saa,

variointeja vaan.

Juuri tällaista kauneutta

ei saa samanlaista.

Tartutaan kii,

painetaan sydämiin

tämä hetki,

tämä onni."

- Onni, Chisu

Minion täyttää sunnuntaina kolme viikkoa. Reilun viikon kuluttua on nimijuhla. Tahtoisin tietää, mihin tämä aika oikein katoaa. Vastahan hän syntyi. Vastahan me pääsimme sairaalasta kotiin. Vasta eilenhän Minion potkiskeli vielä sisälläni.

Ja silti. Pian kolme viikkoa. Olen jo aika taitavasti ehtinyt unohtaa, millaisia olivat viimeiset viikot ison vatsan kanssa ja nautin täysin siemauksin kevyemmästä olosta. Mahdun jälleen omiin vaatteisiini, tai ainakin osaan niistä. Kaikki raskauden aikana kertyneet kilot ovat jo kadonneet ilman että olen tehnyt yhtään mitään, mutta eihän niitä paljoa edes tullut. Sektiohaava on edelleen arka, mutta paranee hyvin.

Viikko sitten kävimme isovanhempieni luona. Minion on heille lapsenlapsenlapsi numero 22. Viime viikolla kävimme myös valokuvauksessa. Eilen päädyimme pitkästä aikaa näytelmäharjoituksiin ja olihan se kivaa, vaikken itse voinut oikeastaan mitään muuta tehdä kuin katsoa. Tanssiminen ja muukin liikunta kun sattuu olemaan vielä toistaiseksi kiellettyä.

Kaikki tuntuu hyvältä. Ja oikealta. Kuin näin olisi ollut aina.

Viikon ikäinen

Oikeastaanhan tuo viikko tuli täyteen jo eilen, mutta ihan sama. Eilen ei ollut aikaa kirjoittaa.

Tuntuu oudolta, että Minionin syntymästä on muka vasta viikko aikaa. Minusta tuntuu kuin hän olisi ollut tuossa aina. Kaikki tuntuu hyvin luonnolliselta.

Elämä Minionin kanssa alkaa pikkuhiljaa kulkea raiteillaan ja jonkinlaista rytmiäkin ollaan saatu aikaiseksi. Öisin nukutaan jopa reilun viiden tunnin pätkiä heräämättä. Päivälläkin saatetaan vetäistä neljän tunnin päiväunia. Välillä tietysti syödään ja ihmetellään ympäröivää maailmaa. Lisämaitoa ei ole tarvittu viime viikon maanantain jälkeen.

Minion on aika ihmeellinen kaveri. Sairaalassa kätilöt hämmästelivät jatkuvasti, miten hän jo tarkkailee maailmaa, ottaa katsekontaktia ja toisinaan saattaa jopa jo hymyillä hieman. Kätilöt sanoivat mallivauvaksi, sanoivat hänen olevan niin valmis tähän maailmaan kuin vain voi vastasyntynyt olla.

Lastenneuvolan terveydenhoitaja kävi tänään kotikäynnillä Minionia katsomassa. Paino on lähtenyt hienosti nousuun ja oli nyt 3420 grammaa (syntymäpaino 3355 grammaa). Muutoinkin on kaikki kunnossa. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin.

Onko siellä joku?

"Tämä on rakkaus, mitä ei voi

kukaan ottaa minulta pois.

Tämä on ihme, mihin minäkin pystyn.

Tämä on ainut, mikä luonani säilyy."

- Tämä rakkaus, Chisu

Pieni tyttäreni syntyi kiireellisellä sektiolla 21.2.2016 kello 00:39 mitoin 51 cm ja 3355 grammaa. Väsyneitä olemme kumpainenkin (etenkin minä), mutta muuten voimme ihan hyvin. Tänään pääsimme kotiin ja alamme nyt yhdessä opetella arkea täällä. Kunhan elämä (ja se väsymys) tasoittuu, olen valmis näkemään taas ihmisiä ja ottamaan vieraita vastaan. Ainakin toivottavasti. Ettei käy niin, että vain erakoidutaan tänne neljän seinän sisälle maailmanloppuun asti. Siihen saakka saavat kaikki tyytyä vain blogin seuraamiseen. Enempään ei nyt tällä hetkellä ole jaksamista.