Kaksi vuotta sitten

Kaksi vuotta sitten näihin aikoihin katselin vuonna 1982 valmistunutta lyhytelokuvaa Hansel and Gretel. Eipä sitä kyseisen pätkän alkaessa osannut arvata, mitä pian alkaisi tapahtumaan. Kello oli hieman yli viisi iltapäivällä, elokuva päättyi kuuden aikoihin ja siitä vain tuntia myöhemmin totesin, että nyt täytyy kyllä lähteä sairaalaan.

Käytän tuota leffaa sitten mahdollisissa tulevissakin raskauksissa lähellä laskettua aikaa, kun sillä kerran tuollainen vaikutus on.

Siitä sitten lähdettiin kohti Mikkeliä (josta oltiin vain muutamaan tuntia aiemmin kotiuduttu käytyäni yliaikaiskontrollissa). Sairaalalla oltiin kahdeksan aikoihin ja käyriltä mentiin suoraan synnytyssaliin.

Kun yksitoista päivää lasketun ajan jälkeen alkoi tapahtua, tapahtuikin kaikki sitten vauhdilla. 39 minuuttia puolenyön jälkeen helmikuun 21. päivä syntyi pieni tyttölapsi kiireisellä sektiolla.

Ensi yönä tulee täyteen kaksi vuotta Helenan syntymästä, enkä voi kuin jälleen kerran ihmetellä, kuinka nopeasti aika oikein kulkeekaan. Tunnen olevani etuoikeutetussa asemassa saadessani seurata tuon pienen ihmisen kasvua ja kehitystä päivä toisensa jälkeen. Olen saanut ensimmäisenä kuulla kaikki uudet sanat, nähdä uudet taidot.

Ensimmäisen taaperovuoden aikana esiin on tullut pieni tyttö, joka rakastaa tanssimista ja hassuttelua. Suosikkiasioita ovat Muumit, Teletapit, Late Lammas ja Timppa. Ja kissat tietysti, kissojen kanssa Helena jaksaa leikkiä vaikka kuinka kauan.

Uusia sanoja tulee jatkuvasti lisää, viimeisimpinä "kumma" eli kummi ja "Täk" eli Jack, sitä nimeä huudetaan aina, kun jossakin näkyy joko Jack Sparrow tai Jack Skellington. Pitäisikö olla huolissaan, kun alle kaksivuotias jo tunnistaa kyseiset hahmot?

Viime vuoden tapaan myös nyt kokosin videon menneestä vuodesta. Videolla soiva kappale on tällä hetkellä Helenan suosikkitanssibiisi, Blackmore's Nightin Under the Violet Moon. Viime vuoden video löytyy täältä.

Onnea kaksivuotiaalle merirosvotytölle ♥

Jos video ei näy, sen voi katsoa myös tämän linkin takaa.

Juhlasuunnittelua

Meillä kaksivuotisjuhlat tekevät tuloaan ja juhlasuunnittelut ovat sen myötä täydessä vauhdissa olleet jo parin viikon ajan. Tällä kertaa teemaksi valikoituivat merirosvot. Tuo oli toisena vaihtoehtona jo viime vuonna, mutta ajattelin vielä hetken odottaa ja silloin päädyimme juhlimaan Lumikuningatar-teemalla. Yksivuotisjuhlista voi lukea täältä.

Teeman päättäminen auttaa ainakin minua järjestämään ajatuksiani ja tekemään päätöksiä esimerkiksi tarjoilujen suhteen. Tosin tässä vaiheessa tuntuu, että kaikki on vielä ihan levällään. Ideoita on liikaa ja niistä pitäisi karsia vain parhaat mukaan.

Sen verran olen sentään saanut jo aikaiseksi, että olen tehnyt kutsut (mikä vaati parin tunnin tappelua kahden eri kuvankäsittelyohjelman kanssa - mutta kyllä kannatti) ja saanut ne jopa toimitettua. Ja sitten tietysti olen tilannut erinäisiä tarvikkeita juhlaa varten, mutta mikään niistä ei ole saapunut vielä perille asti.

Viralliseen syntymäpäivään on nyt aikaa tasan kaksi viikkoa, joten ei tässä (vielä) ole kauheaa kiirettä. Voi tosin olla, että loppua kohden alkaa tulla ja itseni tuntien myös tulee. Koska syntymäpäivä sattuu keskelle viikkoa, juhlistamme sitä sitten seuraavana viikonloppuna, että kaksi ja puoli viikkoa olisi vielä aikaa tehdä päätöksiä ja hoitaa valmisteluja. Ehkä tästä vielä joskus valmista tulee.

Vuoden loppua ja alkua

Toisen blogin tavoin myös tämä on ollut hyvin epäaktiivinen viime aikoina. En ole oikein tiennyt, mitä kirjoittaa. Raskaus- ja vauva-aikana tämä oli hyvä kanava päivitellä kuulumisia. Tänne olen paljon palaillut lueskelemaan ajatuksia vuoden tai kahden takaa. En voi uskoa, että jo niin kauan on aikaa kulunut. Ei ole enää kuukauttakaan niin tuo pieni ihminen täyttää kaksi vuotta.

Tähän blogiin olen kirjoittanut viimeksi toukokuussa äitienpäivän aikaan, joten kenties nyt on aika hieman päivitellä kuulumisia. Vaikka eipä niissä oikeastaan mitään erityistä ole. Elämä kulkee eteenpäin omalla painoillaan. Olen edelleen hoitovapaalla ja tarkoitus olisi ollakin vielä vuoden ajan. Mitä sitten tapahtuu? Enpä tiedä.

Kaiken kaikkiaan asiat ovat tällä hetkellä aika mallillaan pientä väsymystä lukuun ottamatta. Mutta sellainenhan on aivan normaalia, eikö? Kaksivuotisjuhlien valmistelut ovat täydessä vauhdissa, tämän vuoden ensimmäiset teatteriesityksetkin jo takanapäin ja seuraavat pikkuhiljaa valmistumassa. Helena tulee keväällä tekemään ensimmäisen nimikkoroolinsa lapsi- ja nuorisoteatterin yhteisproduktiossa Prinsessa Ruusunen taaperoikäisenä Ruususena. Jonkin sortin näyttelijä ja tanssija hänestä on pikkuhiljaa kuoriutumassa, nauhankin kanssa tanssii jo kuin vanha tekijä.

Talven kuluessa olemme muutamaan otteeseen käyneet mäenlaskussa ja tänään Helena pääsi ensimmäistä kertaa hiihtämäänkin, kun sai eilen sukset. Yhden kerran jaksoi hienosti urheilukentän ympäri hiihtää, että kyllä se siitä lähtee sujumaan.

Alla kuvia viimeisen parin kuukauden ajalta.

Äitienpäivää

Äitienpäivä taas oli ja meni, eikä siitä oikeastaan juuri mitään jäänyt edes mieleen. Ei tullut korttia, ei lahjaa, eikä aamupalaa sänkyyn. En itse asiassa edes syönyt aamupalaa äitienpäivänä. Helena nukkui kyllä yöunia kymmeneen asti, että ehkä se sitten oli minun äitienpäivälahjani.

Eilen oli tähän mennessä kesän lämpimin päivä ja tuli meidän molempien osalta talviturkkikin heitettyä. Vesi oli ihan liian kylmää, paitsi Helenan mielestä. Helenahan olisi jäänyt järveen, jos vain olisi saanut. Mutta olipahan itselläni edistystä muutamaan viime vuoteen verrattuna. Toissavuonna en heittänyt talviturkkia ollenkaan ja viime vuonna kävin uimassa tasan kerran ja sekin taisi olla joko juhannuksena tai joskus heinäkuussa mökillä.

Rokkolapsi

Helenahan ei ole ollut vielä koskaan kipeänä, ei siis kertaakaan koko noin 14 kuukauden mittaisen elämänsä aikana. Ei ole ollut kuumetta, ei korvatulehdusta, ei vatsatautia, ei mitään lukuun ottamatta pientä nuhaa.

Ja sitten kun Helena ensimmäisen kerran sairastuu, kyseessä ei olekaan mikään perus kuume, korvatulehdus tai vatsatauti. Ehei, ensimmäisenä tautina meille rantautuu tietenkin ihanainen vesirokko.

Perjantaista lähtien tässä on taudin kourissa kärvistelty. Kuumeilut näyttäisivät nyt olevan ohi (*koputtaa puuta*) ja rokko itsessäänkin laantumaan päin. Väsymys painaa päälle meillä molemmilla.

Tietysti näin käy silloin, kun olisi noin miljoona asiaa tehtävänä ja juuri sinä viikonloppuna, kun on esitykset. Lauantain ensi-illassa Helena kyllä oli mukana esiintymässä, kun ei kuumetta vielä ollut (eikä varmuutta diagnoosista), mutta seuraavat kolme esitystä on pysytellyt poissa.

Jos tästä jotakin positiivista pitää keksiä niin ainakin se on nyt sitten sairastettu.

THE juhlat

Melkein kuukausi on jo näistäkin juhlista ehtinyt vierähtää ennen kuin sain aikaiseksi tarttua toimeen ja kirjoittaa aiheesta bloginkin puolelle. Lapseni ensimmäisestä syntymäpäivästä on siis kyse.

Helena täytti vuoden keskellä viikkoa, joten juhlat pidettiin sitten seuraavana lauantaina. Osallistujakato meinasi uhata ja hetken mietin jo juhlien perumistakin, mutta kun olin suunnitellut kaiken jo valmiiksi, ostanut Helenalle mekon ja kaikkea niin päädyin vain kutsumaan muutaman vieraan lisää kuin alunperin oli tarkoitus. Kymmenisen henkeä meitä oli siis paikalla ja se oli juuri sopiva määrä.

Helena veti kolmen tunnin päiväunet juuri ennen juhlien alkua, joten oli sitten hyvinkin virkeällä ja aurinkoisella tuulella ottaessaan vieraat vastaan.

Juhlien valmisteluissahan oli tekemistä enemmän kuin tarpeeksi, lähinnä leipomisen saralla, sillä minunhan piti saada tehdä melkein kaikki itse. Macaronseja en jaksanut tehdä, enkä tuulihattuja tai sämpylöitä, mutta muuten. Leivoin kakun, 24 kuppikakkua ja 44 cakepopsia. Ja tietysti kokosin kanaleivät. Kun kakkuun en tahtonut hilloa tai kermavaahtoa, piti väleihin tehdä valkosuklaamoussea ja mustaherukkarahkaa sekä päälle marenkimassakuorrute. Onneksi en koskaan aseta rimaa liian korkealle...

Meidän juhlissa oli teema Lumikuningatar, joten kaikki oli tarkkaan mietittyä. Syötävätkin olivat lähes poikkeuksetta sinisen ja turkoosin eri sävyissä. Minulla ja Helenalla oli samanväriset mekot. Se tosin ei ollut tarkkaan harkittu vaan tajusin vasta Helenan mekon tilattuani, että minullahan on kaapissa ihan samanvärinen, pistän sen päälle.

Mutta juhlat olivat siis tosissaan kaiken kaikkiaan onnistuneet ja syömisiä kehuttiin kovasti. Kakkua tosin jäi lopulta noin kolmasosa syömättä ja se piti lopulta vain heittää pois. Tähän loppuun voisin vielä mainostaa käyttämiäni reseptejä.

Kakku (minä tein kaksi kakkupohjaa, joista toisen värjäsin sinisellä ja toisen turkoosilla pastavärillä)

Kuppikakut (näihin lisäsin vielä toisiin sekaan suklaarouhetta ja toisiin turkinpippurirouhetta)

Cakepopsit (näistä toiset oli tehty dominoista ja appelsiinituorejuustosta ja toiset kaurakekseistä, vadelmatuorejuustosta ja turkinpippurirouheesta, molemmissa kuorrutteensa oli käytetty Candy Meltsejä)

Huomenna

Vuosi sitten kävin aamusta sairaalalla yliaikaiskontrollissa. "Huomenna käynnistetään", sanoi lääkäri. Pari tuntia pyörittiin kaupungilla, jos jotakin alkaisi tapahtua, mutta ei mitään, vain samoja harjoitussupistuksia kuin oli ollut viimeiset neljä viikkoa, joten lähdettiin takaisin kotiin. Aloin olla jo aika epätoivoinen. Pari tuntia ehdin olla kotona, kun ne oikeat supistukset iskivät päälle vauhdilla ja hyvin kipeinä. Siinä ei paljoa kelloteltu vaan tunnin sisään lähdettiin ajamaan takaisin Mikkeliin. Ja 39 minuuttia yli puolenyön syntyi pieni punatukkainen vauva.

Nyt ei ole enää punaista tukkaa, ensi yönä ei enää vauvaakaan. Enkä voi kuin ihmetellä, mihin vuosi on oikein kadonnut.

P.s. Jos video ei näy kunnolla, sen voi katsoa myös tämän linkin takaa. Se on suurimmaksi osaksi sama, minkä laitoin ennen vuodenvaihdetta, mutta joitakin uusia kuvia on myös mukana.