Neljä kuukautta

Helenan syntymästä tuli viime yönä neljä kuukautta täyteen. Hurjaa, miten nopeasti aika menee, kohtahan tuo on jo puolivuotias. Ja minusta tuntuu kuin hän vasta olisi syntynyt, kuin vasta hetki sitten olisin maannut leikkauspöydällä (minulla on muuten ollut synnytyskertomus tuolla luonnoksissa jonkin aikaa odottamassa, ehkä jossakin vaiheessa saan vielä aikaiseksi sen postata).

Neuvolassa käytiin viime viikolla hieman etukäteen. Onhan Helena jonkin verran kasvanut, mutta pudonnut jo miinuskäyrille. Se toki oli odotettavissa jossakin vaiheessa, itsekin olen niillä miinuskäyrillä kasvanut. Pituutta tytöllä on nyt 62 cm ja painoa 6000 g. Edellisen neuvolakäynnin mitat löytyvät tästä.

Kuukauden aikana on opittu taas valtavasti uusia taitoja. Äänenkäyttöön on selvästi tullut lisää volyymia (ja äidin korvat kiittää) ja vihdoin on opittu pyörähtämään vatsalta selälleen. Toisinpäin ei vielä onnistu. Istumaan olisi kova hinku ja kulunut päivä onkin yritetty itse nousta istumaan sekä vaunuissa, turvakaukalossa että sitterissä.

Viime viikot on pitänyt aika kiirettä (vaikka olevinaan ei pitäisi olla mitään tekemistä) ja viikonloput on mennyt juhlien. On ollut ylioppilasjuhlia, häitä, rippijuhlia... Näistä varmaan postausta myöhemmin. Nyt pitää hetki huoahtaa ja suunnata sitten kesäteatterin harjoituksiin.

Vuosi taaksepäin

Kesäkuun 4. päivä vuonna 2015 minä täytän 21. Illalla on näytelmäharjoitukset, mutta aamulla saan tietää jotakin, mikä tulee määrittämään koko loppuelämäni. Raskaustestin näytölle ilmestyy sana "Pregnant". Tuosta hetkestä alkaa viikkojen mittainen piina, jatkuva pelko ja yhdeksän kuukauden pahoinvointi.

Tänään siitä päivästä on vuosi mennyt. Minä täytän 22. Illalla ei ole näytelmäharjoituksia, mutta päivällä juhlitaan perheemme tuoreinta ylioppilasta, joka muuten myös täyttää tänään vuosia. Ja mukana juhlimassa on tuo vielä vuosi sitten parin millimetrin mittainen, nyt 61-senttinen, kolmen ja puolen kuukauden ikäinen tyttäreni Helena.

Olen aika kiitollinen.

Vuosi sitten näytti vasta tältä.

Eräs kesäinen päivä

Tänään on tullut ulkoiltua oikein urakalla. On ollut niin nätti ilma, että oli suorastaan pakko päästä ulos. Kärryteltiin Helenan kanssa rantapuistoon ja istuttiin siellä nauttimassa lämpimästä ilmasta (huomenna kuulemma viilenee taas, joten piti nyt ottaa ilo irti). Helena tosin nukkui suunnilleen puolet siitä ajasta, mitä siellä vietettiin. Ja mikäs siinä nukkuessa, kun järveltä kävi ihana tuulenviri, eikä rannassa sen vuoksi ollut niin tukahduttavan kuuma.

Olisi pitänyt ottaa kirjoitusvälineet mukaan. Olisin voinut kirjoitella siinä puun alla istuskellessani samalla, kun Helena nukkui.

Postauksen kaikki kuvat on kännykällä otettu (ja sen huomaa), kun ei sattunut kamera olemaan matkassa.

Kolme kuukautta

Helena täytti lauantaina kolme kuukautta ja neidillä olisi jo kamalan kova tarve päästä liikkeelle. Tänään neuvolassakin hän esitteli uusia "ryömimistaitojaan". Eteneminen tapahtuu hieman kuin jollakin mittarimadolla. Eteenpäin mennään pelkästään jalkojen voimalla, nenä maata viistäen.

Nyt kolmen kuukauden ikään mennessä Helenalle on kertynyt pituutta 60,2 cm (51cm) ja painoa 5900 g (3355 g), päänympärys oli 40,3 cm (35 cm). Suluissa siis syntymämitat. Hyvin tuo näyttää kasvavan, melko lailla keskikäyrillä.

Kaikki esityksetkin ovat nyt ohitse, siis Helenan osalta. Itsellänihän on vielä kesäteatteri, mutta sen ensi-ilta on vasta heinäkuun puolivälissä. Harjoitukset tosin alkavat kohta painaa jo päälle. Sitä ennen kuitenkin juhlitaan vajaan parin viikon kuluttua eräitä ylioppilasjuhlia...

Tyylinäyte "ryömimisestä"

Ensimmäinen äitienpäivä

Tänä vuonna en joutunut enää lasten pöytään niin kuin aina ennen. Tänä vuonna minä pääsin kahvipöytään muiden äitien kanssa. Lastenpöytään ei ole enää paluuta. Tavallaan aika haikeaa, mutta toisaalta en taas yhtään kaipaa sitä.

Äitienpäivää juhlittiin tuttuun tapaan isovanhempieni luona. Tosin sitä ennen poikettiin jo perjantaina Mikkelissä hakemassa muutamia rooliasuja nuorten teatterin näytelmään, jonka ensi-ilta koittaa lauantaina. Kyllä, Helenalla on pieni rooli myös siinä niin kuin Pähkinänsärkijässäkin.

On muuten niin kiva, kun on ollut niin lämpimät ilmat. Olen aina tykännyt kesästä juurikin lämmön vuoksi (tosin viime kesä oli kyllä melkoinen pohjanoteeraus!), mutta jostakin kumman syystä onnistun aina alkukesästä polttamaan itseni. Minähän en rusketu, palan vain. Mutta en minä haluaisikaan ruskettua, tykkään olla kalpea. Olen vissiin jumittunut sinne 1700-luvulle, jolloin kalpeus oli kaunista.

Tämän postauksen pointti oli, ettei siinä ollut pointtia. Paitsi se, että pääsin pois lasten pöydästä.

Vappuja

On kyllä ollut taas melkoinen viikko. Lasten teatterin näytelmällä Pähkinänsärkijä oli eilen ensi-ilta ja sen parissa onkin tullut aherrettua melko lailla koko viikon ajan. Tänään oli toinen näytös ja vielä kolme näytöstä olisi edessäpäin.

Kyseessähän on ollut myös Helenan ensimmäinen esiintyminen teatterin lavalla ja hyvin on mennyt. Molemmissa näytöksissä neiti on nukahtanut hetkeä ennen esiripun avautumista ja nukkunut kolmen ensimmäisen kohtauksen ajan, jotka on lavalla viettänyt. Kolmannen kohtauksen jälkeen olen jättänyt Helenan siskoni hoitoon (paitsi eilen jäi kyllä kummitätinsä hoitoon), kun on itse pitänyt kiiruhtaa lavalle. Hieman ennen loppukumarruksia on sitten sopivasti heräilty.

Kun muualla vietetään vappua, teatterissa vietetään joulua.

Pähkinänsärkijästä lisää tämän linkin takana.

Ollaan me toki vappuakin vietetty. Helena sai oman vappupallon, jossa on Minioneja. Helenan nimihän ennen syntymäänsä ja muutamana ensimmäisenä viikkona oli Minion. Simaa on tullut juotua enemmän kuin tarpeeksi ja kuljettua valkolakki päässä läpi päivän, paitsi tietysti esityksessä.

Kaksi kuukautta

Helena täytti eilen kaksi kuukautta ja sen kunniaksi käytiinkin sitten neuvolassa saamassa ensimmäinen rokote. Pituutta tytöllä on jo 57 cm ja painoa 5180 grammaa. Erittäin hyvin kasvaa siis.

Itsekin kävin lääkärin jälkitarkastuksessa tällä viikolla (terveydenhoitajan tekemä jälkitarkastus oli pari viikkoa sitten) ja kaikki on kunnossa. Hemoglobiini oli 113 ja verenpaine 98/68. Paino on jo kilon verran lähtöpainon alapuolella. Sektiohaava paranee hyvin ja olen viimein saanut sen yhden sulamattoman tikin pois sieltä häiritsemästä.

Meillä menee aika hyvin, vaikka kulunut viikko onkin ollut yhtä juoksemista paikasta toiseen. Lasten teatterilla on näytelmän Pähkinänsärkijä ensi-ilta viikon kuluttua ja siinä samalla Helena tekee näyttelijädebyyttinsä, vain kahden kuukauden iässä. Hieman aikaisemmin siis aloittaa näyttelemisen kuin minä, kun itse aloitin vasta kuusivuotiaana. Mutta etenkin teatterijuttujen osalta tekemistä on ollut enemmän kuin tarpeeksi, mutta kyllä se nyt alkaa helpottaa, kun ensi-iltaviikko on ihan käsillä. Pikkuhiljaahan sitä alkaa jo jännittää.