Seitsenkuinen

Ja niinhän se seitsemän kuukauttakin sitten pamahti eilen mittariin. En ymmärrä. Vastahan tuo täytti puoli vuotta. Mihin kuukausi on kadonnut jälleen kerran?

Seitsemän kuukauden iässä meillä osataan jo kontata (mutta ryömimällä pääsee nopeammin eteenpäin), nousta tukea vasten seisomaan, nousta välillä jopa itse istumaan ja ottaa tuettuna muutamia askeleita. Eilen näytelmäharjoituksissa ryömittiin kilpaa pitkin lukion lattioita ja minulla on nyt siitä hyvästä kyynärpäät mustelmilla.

Neuvolaa meillä ei nyt olekaan vaan seuraava kerta on kahden viikon päästä ja sitten kahdeksan kuukauden iässä lääkärikäynti.

Seitsemän kuukauden iän kunniaksi rakennettiin eilen meidän olohuoneeseen studio ja otettiin hieman kuvia. Niistä aika hyvin kyllä näkee, millainen velmu meillä asuu. Selkeästi tuleva näyttelijä.

Kun syksy tuli ja arki alkoi

Syksyn kuluessa meidän arki on pyörähtänyt aika kivasti käyntiin. Näytelmäharjoituksia on kolmet viikossa ja niihin on aina yhtä ihana päästä. Teatteri on sellainen henkireikä, en tiedä, mitä tekisin ilman sitä. Se on rankkaa, mutta pitää pääni kasassa. Sen maailmaan pääsee aina pakenemaan itseään ja elämäänsä. Se on yksi harvoja paikkoja, missä näen muita ihmisiä.

Ollaan toki alettu käydä Helenan kanssa myös perhekahvilassa perjantaisin sekä babypuntissa keskiviikkoisin. Ihan hyvä, että on tällaisia juttuja niin tulee pakostikin poistuttua neljän seinän sisältä.

Helena täyttää ensi viikolla seitsemän kuukautta. Kolmen viikon ajan on jo noustu seisomaan kaikkea mahdollista vasten - ja vähintään kerran päivässä myös sitten kaaduttu. Kahden ja puolen kuukauden ryömimisen jälkeen lähdettiin tänään konttaamaan. En voi kuin ihmetellä vieressä, että mihin minun vauvani on oikein katoamassa.

Puolivuotias

Kuusi kuukautta tuli Helenalla täyteen sunnuntaina, mutta neuvola meillä oli edessä vasta eilen. Kuusi kuukautta taisi merkitä tytölle paljon, sillä tällä viikolla on alettu harjoitella konttaamista (nousee konttausasentoon, muttei vielä pääse liikkelle), saatu ensimmäinen hammas ja noustu seisomaan sekä pinnasängyn laitaa että sitteriä vasten. Hammasta tehtiin melkoisen huudon kanssa pari päivää, jonka aikana ei viihdytty yksin paria minuuttia kauempaa ja yölläkin herättiin tunnin tai parin välein. Nyt hampaan puhjettua tilanne on onneksi rauhoittunut.

Pituutta Helenalla on nyt 65,2 cm, painoa 7009 grammaa ja päänympärys 43 cm. Tasaisesti kasvaa omilla käyrillään. Nyt on lupa istua lyhyitä aikoja, mikä on kyllä hyvä, sillä sitterissä syöttäminen on käynyt aika hankalaksi, kun toinen yrittää jatkuvasti kääntyillä ja vääntyillä. Edellisen neuvolakäynnin mitat ja kuulumiset löytyvät tästä.

Miten kaikki oikeasti meni?

Synnytyksestä on aikaa jo puoli vuotta, joten olisiko jo aika julkaista tämäkin postaus? Helena täytti viime yönä kuusi kuukautta ja lueskelin nyt illalla raskausajan päiväkirjaani. Tuli sellainen olo, että nyt voisi olla oikea aika tälle postaukselle. Puolivuotispostaus tulee erikseen, kunhan ollaan ensin käyty neuvolassa.

**

Lauantaina 20.2. kävin Mikkelissä yliaikaiskontrollissa (rv 41+4). Sairaalalla tuli vietettyä muutama tunti, parin tunnin ajan taisin makoilla käyrilläkin. Lääkärille päästyäni hän ultralla arvioi vauvan kooksi 3,7-3,8 kg, mutta oli tämäkin lääkäri sitä mieltä, että hyvin mahtuu syntymään. Kohdunsuu oli kolme senttiä auki (edes jotain hyötyä niistä edelliset neljä viikkoa kestäneistä supistuksista). Lääkäri sanoi, että jollei synnytys käynnisty seuraavaan päivään mennessä, silloin alettaisiin käynnistellä. Olisin saanut jäädä sairaalaan odottamaan, mutta lähdin mieluummin kotiin.

Puoli kuudelta illalla alkoivat voimakkaat supistukset ja aika pian arvasin, että nyt se on menoa. Varttia yli kuusi aloin niitä kellottaa ja huomasin supistusten tulevan parin minuutin välein ja kestävän 30-60 sekuntia. Parikymmentä minuuttia niitä jaksoin kellotella ennen kuin totesin, että nyt kyllä pitää lähteä sairaalaan.

Sairaalalla olimme hieman ennen kahdeksaa illalla. Pääsin välittömästi käyrille, makaaminen oli aikamoista tuskaa supistusten kanssa. Puoli yhdeksän aikoihin pääsin pois käyriltä. Kohdunsuu oli tässä vaiheessa jo kahdeksan senttiä auki. Ei muuta kuin suoraa päätä synnytyssaliin.

Tarkoituksenani oli ollut pärjätä mahdollisimman pitkälle ilman lääkkeellisiä kivunlievityksiä. Totesin pärjänneeni ihan tarpeeksi pitkälle ja sanoin haluavani epiduraalin, vaikken kyllä ihan välttämättä olisi sitä tarvinnut. Näin jälkeenpäin ajateltuna olen kuitenkin kiitollinen siitä, että ymmärsin sen ottaa. Epiduraali pistettiin selkään kello 20:47 ja samaan aikaan laitettiin oksitosiinia tippumaan, etteivät supistukset heikkenisi. Vain kymmenen minuuttia epiduraalin laiton jälkeen oli kohdunsuu auki täydet kymmenen senttiä ja kätilö puhkaisi sikiökalvon. Lapsivesi oli hieman vihreää. Vauvakin oli vielä liian korkealla. Sain pudendaalipuudutuksen.

Yhdentoista aikaan vasta alkoi aktiivinen ponnistaminen, joka kesti sen puolisen tuntia ennen kuin lääkäri kutsuttiin paikalle. Lääkärin toteamus oli, ettei vauva mahdu laskeutumaan synnytyskanavaan ja täytyy tehdä sektio.

Sektiopäätös tehtiin puolenyön aikaan. Seuraavasta neljästäkymmenestä minuutista minulla ei ole juurikaan muistikuvia, paitsi että olin kiinni kaiken maailman letkuissa. Kello 00:39 kuului luja rääkäisy ja näin, kun vauva vietiin ohitseni viereiseen huoneeseen tutkittavaksi. Kun minua kursittiin kasaan, sain nähdä vauvan ensimmäistä kertaa. 51 senttiä, 3355 grammaa (ai miten niin edellisaamun painoarvio vähän heitti?) ja punertava tukka.

Synnytyksen kestoksi merkittiin seuraavaa: I vaihe - 4 h, II vaihe - 30 min, jonka jälkeen mentiin sektioon.

Mennyttä kesää

Todella paljon on taas tullut kirjoitettua tänne blogiin... Tuntuu, että kesä on mennyt yhdessä hujauksessa. Lupasin kesäkuun lopulla postata juhlahumun kaudesta, mutta sekin jäi, kun oli niin paljon kaikkea muuta. Kesäteatteri pyöri ja se vei paljon aikaani. Ensin harjoitukset, sitten kahden viikon esityskausi. Nyt olen viimeiset vajaat kolme viikkoa ollut niin sanotusti lomalla, lauantaina olisi jäljellä vielä yönäytös.

Ja tällä viikolla pyörähtää arki käyntiin, kun sekä lasten että nuorten teatterin harjoitukset alkavat. Tuleva vuosi niiden parissa tulee olemaan upea ja varmasti unohtumaton kokemus jälleen kerran, tiedän sen jo nyt. En malta odottaa, että päästään harjoituksiin.

Mutta sitä ennen voisin kirjoittaa kuluneesta kesästä ja myös siitä juhlahumun kaudesta, josta jäi kesäkuussa kirjoittamatta. Meillähän oli siis alkukesästä juhlia kolmena peräkkäisenä viikonloppuna. Ensin oli siskoni ylioppilasjuhla, sitten yhdet häät ja lopuksi vielä rippijuhlat. Ja sitten olikin jo juhannus. Helena on tietysti joka paikassa ollut mukana.

Helena on kesän aikana täyttänyt ensin neljä kuukautta. Sitten viisi kuukautta. Nyt tulevana viikonloppuna, lauantain ja sunnuntain välisenä yönä, tulee täyteen puoli vuotta. Mihin tämä aika oikein lentää? Voiko siitä tosiaan olla jo puoli vuotta aikaa, kun makasin leikkauspöydällä?

Helenan nimipäivääkin juhlittiin heinäkuun viimeisenä päivänä ja sen kunniaksi kävimme Ristiinassa katsomassa kesäteatteria. Ja kyllä, Helena oli jälleen mukana. Kävihän hän meidänkin näytelmämme katsomassa kahdesti, eikä mitään ongelmaa ilmennyt (ei huutanut kertaakaan!), joten en nähnyt ongelmaa ottaa häntä mukaan. Hyvinhän meillä meni.

Ehkä en kirjoita tästä mitään kilometripostausta vaan jätän tähän. Ensimmäiset neljä kuvaa ovat juurikin tuolta juhlahumun kaudelta ja viimeisestä kuvasta näkee, miten hyvin kesäteatterilla aina nukutti.

Viisi kuukautta

Viiden kuukauden ikä tuli Helenalla täyteen jo torstaina, mutta neuvola oli perjantaina ja vasta nyt sain sen verran aikaa, että pääsin tännekin kirjoittamaan aiheesta. Meillähän on siis ryömitty menemään jo kuukauden päivät ja neuvolassa sanottiinkin, että jos sama tahti jatkuu, Helena nousee pystyyn melko aikaisessa vaiheessa.

Pituutta tytöllä on nyt 64 cm ja painoa 6740 grammaa. Kasvaa tasaisesti siis omalla käyrällään eli keskiarvojen alla. Mutta se nyt oli odotettavissakin. Helena menee tällä hetkellä aika lailla samoissa mitoissa, missä itse olen ollut tuossa iässä.

Soseita edelleen maistellaan ja nyt kehotettiin aloittelemaan puuron syömistä. Ei olla vielä ehditty aloittaa, mutta tänään kyllä ostin kaupasta hiutaleita. Aloittaminen menee kyllä todennäköisesti siihen, kunnes esitykset ovat ohi. Eli siis viikonloppuun.

Keskikesän juhlaa

Juhannustahan juhlittiin jo viikko sitten, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan, eikös?

Me juhlittiin juhannusta käymällä mökillä uimassa ja saunomassa. Itse onnistuin jopa heittämään talviturkin, jota en viime kesänä heittänyt lainkaan. Olikohan minulla sitten kaksinkertainen talviturkki? No, joka tapauksessa. Helenakin kävi hieman kokeilemassa järvivettä ja sen jälkeen ensimmäistä kertaa saunassa. Istuttiin toki alalauteella, Helena paljussa ja vain parin minuutin ajan. Mutta kyllä tuo tykkäsi, ainakin päätellen siitä leveästä hymystä.

Juhannusta edeltävällä viikolla Helena oppi kääntymään selältä vatsalleen. Viikko juhannuksen jälkeen hän päätti lähteä ryömimään. Neuvolassa toki sanottiin, että tämä lapsi varmaan lähtee aikaisin liikkeelle. En vain osannut olettaa, että ihan näin pian. Kohta se perässä juokseminen alkaa...

Soseitakin ollaan jo vähän maisteltu. Päärynäsosetta varmaan uppoaisi tuohon lapseen vaikka miten paljon, jos vain suostuisin antamaan. Lusikkakin olisi pitänyt koko ajan saada omaan käteen.