Pääkallolippuunsa pyyhki hän suun

Nyt olisi luvassa sitä (jo pari viikkoa sitten) lupaamaani postausta kaksivuotisjuhlien tarjoiluista. Postaus sisältää myös linkit netistä löytämiini resepteihin, joita olen käyttänyt.

Merirosvojuustokakku

Tuo niin kutsuttu juusto-osa on alkuperäisestä ohjeesta poiketen tehty Kuningatar-rahkasta ja mustikoista. Koristeena ei myöskään ollut marsipaanikolikoita vaan pieniä suolakeksejä maalasin (syötävällä!) kultamaalilla kolikoiksi. Lisäksi vedenpinnan alla oli mereneläviä, jotka vain valitettavasti hajosivat sinne. Ehkä parempi onni ensi kerralla, jos sellainen joskus tulee.

Kuppikakut ja niiden kuorrute

Kuorrutteen lisäksi koristeena toimivat kultaiset nonparellit sekä kuten kuvista näkyy niin osassa kultainen suklaakolikko ja osassa miekka ja lippu.

Cakepopsit 

Nämä on tehty dominoista, turkinpippurirouheesta ja vadelmatuorejuustosta, kuorrutteena on käytetty valkoisia Candy Meltsejä ja sen päällä mustia nonparelleja. Tikut väkersin itse, vaikka varmaan jonkinlaisia olisi saanut valmiinakin ostettua. Olen vain niin perfektionisti, etten hyväksy ihan mitä tahansa, joten oli paras tehdä itse.

Vesimelonihai
Tämä hai kaiverrettiin minivesimelonista ja sen suusta löytyi viinirypäleitä, ananasta sekä mustikoita.

Lisäksi tarjolla oli myös suolaisena purtavana kanaleipiä, jotka sisälsivät hunajamarinoitua kanaa, tomaattia, salaattia ja barbeque-dippiä. Olen yleensä laittanut mukaan myös sipulia, mutta se jäi nyt tekemättä.

Juomapuolella tarjolla oli jokaisten juhlien hitti jo vuodesta 2003, sammakkobooli, joka siis oli tehty Spritesta, päärynämehusta ja vedestä.

Nyt musta lippu liehumaan - hulabaloobalai!

Kaksivuotisjuhlat on nyt juhlittu ja pakko sanoa, että olipahan urakka.

No okei, onhan niistä juhlista nyt parisen viikkoa aikaa. Kaksivuotiasta juhlittiin merirosvoteemalla, jonka hylkäsin vuosi sitten Lumikuningatar-teeman vuoksi. Nyt siihen olikin sitten otollinen aika, kun Helena on innostunut kulkemaan ympäri asuntoa omaa pääkallolippuaan heilutellen (ja tietää jo, kuka on Jack Sparrow).

Juhlat onnistuivat oikein kivasti, vaikka päivää ennen meinasi epätoivo iskeä ja olin jo peruuttamassa koko juhlia, kun yhtäkkiä kymmenestä kutsutusta vieraasta vain kolme oli pääsemässä paikalle. En sitä kuitenkaan loppujen lopuksi tehnyt, sillä olin jo viikon ajan valmistanut koristeita ja keskiviikkona aloittanut leipomisen juhlia varten. Kyllähän se tietysti harmitti, mutta Helena ei onneksi vielä sellaisesta ymmärrä.

Juhlittiin sitten viiden hengen voimin ja Helena nautti saadessaan olla kaikkien huomion keskipisteenä. Lahjojakin tuli ihan riittämiin ja paketeista paljastuin muun muassa oma tanssinauha, piirustuslehtiö ja nukelle rattaat.

Syötävät keräsivät kehuja ja hyvin tuntuivat katoavan parempiin suihin. Kakkua tosin syötiin vielä viikko juhlien jälkeenkin. Syömisistä voisin kirjoittaa vielä ihan oman postauksensa myöhemmin.

Kaksi vuotta sitten

Kaksi vuotta sitten näihin aikoihin katselin vuonna 1982 valmistunutta lyhytelokuvaa Hansel and Gretel. Eipä sitä kyseisen pätkän alkaessa osannut arvata, mitä pian alkaisi tapahtumaan. Kello oli hieman yli viisi iltapäivällä, elokuva päättyi kuuden aikoihin ja siitä vain tuntia myöhemmin totesin, että nyt täytyy kyllä lähteä sairaalaan.

Käytän tuota leffaa sitten mahdollisissa tulevissakin raskauksissa lähellä laskettua aikaa, kun sillä kerran tuollainen vaikutus on.

Siitä sitten lähdettiin kohti Mikkeliä (josta oltiin vain muutamaan tuntia aiemmin kotiuduttu käytyäni yliaikaiskontrollissa). Sairaalalla oltiin kahdeksan aikoihin ja käyriltä mentiin suoraan synnytyssaliin.

Kun yksitoista päivää lasketun ajan jälkeen alkoi tapahtua, tapahtuikin kaikki sitten vauhdilla. 39 minuuttia puolenyön jälkeen helmikuun 21. päivä syntyi pieni tyttölapsi kiireisellä sektiolla.

Ensi yönä tulee täyteen kaksi vuotta Helenan syntymästä, enkä voi kuin jälleen kerran ihmetellä, kuinka nopeasti aika oikein kulkeekaan. Tunnen olevani etuoikeutetussa asemassa saadessani seurata tuon pienen ihmisen kasvua ja kehitystä päivä toisensa jälkeen. Olen saanut ensimmäisenä kuulla kaikki uudet sanat, nähdä uudet taidot.

Ensimmäisen taaperovuoden aikana esiin on tullut pieni tyttö, joka rakastaa tanssimista ja hassuttelua. Suosikkiasioita ovat Muumit, Teletapit, Late Lammas ja Timppa. Ja kissat tietysti, kissojen kanssa Helena jaksaa leikkiä vaikka kuinka kauan.

Uusia sanoja tulee jatkuvasti lisää, viimeisimpinä "kumma" eli kummi ja "Täk" eli Jack, sitä nimeä huudetaan aina, kun jossakin näkyy joko Jack Sparrow tai Jack Skellington. Pitäisikö olla huolissaan, kun alle kaksivuotias jo tunnistaa kyseiset hahmot?

Viime vuoden tapaan myös nyt kokosin videon menneestä vuodesta. Videolla soiva kappale on tällä hetkellä Helenan suosikkitanssibiisi, Blackmore's Nightin Under the Violet Moon. Viime vuoden video löytyy täältä.

Onnea kaksivuotiaalle merirosvotytölle ♥

Jos video ei näy, sen voi katsoa myös tämän linkin takaa.

Juhlasuunnittelua

Meillä kaksivuotisjuhlat tekevät tuloaan ja juhlasuunnittelut ovat sen myötä täydessä vauhdissa olleet jo parin viikon ajan. Tällä kertaa teemaksi valikoituivat merirosvot. Tuo oli toisena vaihtoehtona jo viime vuonna, mutta ajattelin vielä hetken odottaa ja silloin päädyimme juhlimaan Lumikuningatar-teemalla. Yksivuotisjuhlista voi lukea täältä.

Teeman päättäminen auttaa ainakin minua järjestämään ajatuksiani ja tekemään päätöksiä esimerkiksi tarjoilujen suhteen. Tosin tässä vaiheessa tuntuu, että kaikki on vielä ihan levällään. Ideoita on liikaa ja niistä pitäisi karsia vain parhaat mukaan.

Sen verran olen sentään saanut jo aikaiseksi, että olen tehnyt kutsut (mikä vaati parin tunnin tappelua kahden eri kuvankäsittelyohjelman kanssa - mutta kyllä kannatti) ja saanut ne jopa toimitettua. Ja sitten tietysti olen tilannut erinäisiä tarvikkeita juhlaa varten, mutta mikään niistä ei ole saapunut vielä perille asti.

Viralliseen syntymäpäivään on nyt aikaa tasan kaksi viikkoa, joten ei tässä (vielä) ole kauheaa kiirettä. Voi tosin olla, että loppua kohden alkaa tulla ja itseni tuntien myös tulee. Koska syntymäpäivä sattuu keskelle viikkoa, juhlistamme sitä sitten seuraavana viikonloppuna, että kaksi ja puoli viikkoa olisi vielä aikaa tehdä päätöksiä ja hoitaa valmisteluja. Ehkä tästä vielä joskus valmista tulee.

Vuoden loppua ja alkua

Toisen blogin tavoin myös tämä on ollut hyvin epäaktiivinen viime aikoina. En ole oikein tiennyt, mitä kirjoittaa. Raskaus- ja vauva-aikana tämä oli hyvä kanava päivitellä kuulumisia. Tänne olen paljon palaillut lueskelemaan ajatuksia vuoden tai kahden takaa. En voi uskoa, että jo niin kauan on aikaa kulunut. Ei ole enää kuukauttakaan niin tuo pieni ihminen täyttää kaksi vuotta.

Tähän blogiin olen kirjoittanut viimeksi toukokuussa äitienpäivän aikaan, joten kenties nyt on aika hieman päivitellä kuulumisia. Vaikka eipä niissä oikeastaan mitään erityistä ole. Elämä kulkee eteenpäin omalla painoillaan. Olen edelleen hoitovapaalla ja tarkoitus olisi ollakin vielä vuoden ajan. Mitä sitten tapahtuu? Enpä tiedä.

Kaiken kaikkiaan asiat ovat tällä hetkellä aika mallillaan pientä väsymystä lukuun ottamatta. Mutta sellainenhan on aivan normaalia, eikö? Kaksivuotisjuhlien valmistelut ovat täydessä vauhdissa, tämän vuoden ensimmäiset teatteriesityksetkin jo takanapäin ja seuraavat pikkuhiljaa valmistumassa. Helena tulee keväällä tekemään ensimmäisen nimikkoroolinsa lapsi- ja nuorisoteatterin yhteisproduktiossa Prinsessa Ruusunen taaperoikäisenä Ruususena. Jonkin sortin näyttelijä ja tanssija hänestä on pikkuhiljaa kuoriutumassa, nauhankin kanssa tanssii jo kuin vanha tekijä.

Talven kuluessa olemme muutamaan otteeseen käyneet mäenlaskussa ja tänään Helena pääsi ensimmäistä kertaa hiihtämäänkin, kun sai eilen sukset. Yhden kerran jaksoi hienosti urheilukentän ympäri hiihtää, että kyllä se siitä lähtee sujumaan.

Alla kuvia viimeisen parin kuukauden ajalta.

Äitienpäivää

Äitienpäivä taas oli ja meni, eikä siitä oikeastaan juuri mitään jäänyt edes mieleen. Ei tullut korttia, ei lahjaa, eikä aamupalaa sänkyyn. En itse asiassa edes syönyt aamupalaa äitienpäivänä. Helena nukkui kyllä yöunia kymmeneen asti, että ehkä se sitten oli minun äitienpäivälahjani.

Eilen oli tähän mennessä kesän lämpimin päivä ja tuli meidän molempien osalta talviturkkikin heitettyä. Vesi oli ihan liian kylmää, paitsi Helenan mielestä. Helenahan olisi jäänyt järveen, jos vain olisi saanut. Mutta olipahan itselläni edistystä muutamaan viime vuoteen verrattuna. Toissavuonna en heittänyt talviturkkia ollenkaan ja viime vuonna kävin uimassa tasan kerran ja sekin taisi olla joko juhannuksena tai joskus heinäkuussa mökillä.

Rokkolapsi

Helenahan ei ole ollut vielä koskaan kipeänä, ei siis kertaakaan koko noin 14 kuukauden mittaisen elämänsä aikana. Ei ole ollut kuumetta, ei korvatulehdusta, ei vatsatautia, ei mitään lukuun ottamatta pientä nuhaa.

Ja sitten kun Helena ensimmäisen kerran sairastuu, kyseessä ei olekaan mikään perus kuume, korvatulehdus tai vatsatauti. Ehei, ensimmäisenä tautina meille rantautuu tietenkin ihanainen vesirokko.

Perjantaista lähtien tässä on taudin kourissa kärvistelty. Kuumeilut näyttäisivät nyt olevan ohi (*koputtaa puuta*) ja rokko itsessäänkin laantumaan päin. Väsymys painaa päälle meillä molemmilla.

Tietysti näin käy silloin, kun olisi noin miljoona asiaa tehtävänä ja juuri sinä viikonloppuna, kun on esitykset. Lauantain ensi-illassa Helena kyllä oli mukana esiintymässä, kun ei kuumetta vielä ollut (eikä varmuutta diagnoosista), mutta seuraavat kolme esitystä on pysytellyt poissa.

Jos tästä jotakin positiivista pitää keksiä niin ainakin se on nyt sitten sairastettu.