Viisi kuukautta takana

Ja neljä edessä. Kuukauden kuluttua alkaa viimeinen kolmannes. Kyllä se aika vaan loppujen lopuksi nopeasti menee. Onneksi. Enää 49 työpäivää jäljellä ennen joululomaa, jolta jäänkin sitten suoraan äitiyslomalle. Ja kahden viikon kuluttua alkaa syysloma. Lomaa jos jotakin tässä nyt kyllä todella kaivataan.

Pahoinvointi kiusaa edelleen joka päivä, harmillista kyllä. Johan sitäkin on neljä ja puoli kuukautta kärsitty. Mutta ainakaan en enää oksentele päivittäin, enkä välttämättä edes viikoittain. Pahoinvointi on silti edelleen olemassa. Toisinaan siihen auttaa syöminen, toisinaan ei. Pahimmillaan olo on aamuisin ja tasoittuu yleensä iltaa kohden. Olen kuitenkin aika hyvin nyt tottunut, en enää edes muista, mitä on elämä ilman pahoinvointia.

Rautakapseleita otan kaksin kappalein päivässä anemian vuoksi. Ensi viikolla neuvolassa päästään näkemään, ovatko ne auttaneet mitään. Tuon neuvolan jälkeen pääsen myös tilailemaan äitiyspakkausta.

Pikkuisen liikkeet voimistuvat päivä päivältä. Viikon ajan on jo myllätty niin kovaa, että näkyy ja tuntuu myös ulospäin. Välillä kun itse tökkii mahaa niin hetken kuluttua tulee potku takaisinpäin. On se vain niin jännä tunne. Ei sitä osaa sanoin kuvailla.

Ja vatsa tietysti vain jatkaa kasvamistaan. Sen huomaa, kun katsoo kuvia, jotka on otettu vaikkapa noin viikon aikavälillä. Aika pienihän tuo vielä tuntuu olevan, etenkin kun vertaa muihin suunnilleen samoilla viikoilla oleviin. Mutta, no, näillä geeneillä tuskin voin koskaan edes odottaa kauhean isoa raskausvatsaa.

 rv 20+4

rv 21+2