Tänään käytiin siis rakenneultrassa Mikkelissä. Monille rakenneultra on vasta toinen ultraäänitutkimus raskauden aikana. Olen kai aika onnekkaassa asemassa, sillä minulle ultrauskerta oli jo seitsemäs. Kaksi ensimmäistä kertaa jouduin ultraan pahoinvoinnin vuoksi, ensin Mäntyharjulla ja seuraavalla viikolla Mikkelissä joutuessani sairaalaan. Olemme täällä Mäntyharjulla myös aika onnekkaassa asemassa, kun meillä on ultrausvälineet ihan neuvolassa. Neuvolassa onkin ultrattu kahdesti ja sitten neuvolalääkäri ultrasi kaksi viikkoa sitten. Ja sitten oli tietysti se np-ultra, joka kuuluu kaikille.
Rakenneultra tehdään raskauden puolivälin paikkeilla. Sen tarkoituksena on selvittää, että sikiöllä on rakenteellisesti kaikki kohdillaan. Sikiö mitataan ja annetaan painoarvio. Jos hyvin käy, ultraaja saattaa saada selville myös sikiön sukupuolen. Tärkein painoarvo on kuitenkin tutkia sikiön rakennetta.
Kuun lapsella oli kaikki hyvin, painoarvioksi annettiin 312 grammaa. Kaikki rakenteet kunnossa ja jossakin vaiheessa selkärankaa tutkiessaan kätilö kysyi, tahdonko tietää sukupuolen. Vastasin myöntävästi. Jonkin aikaa kätilö käänteli ultraa, mittasi reisiluun ja sitten koitti hetki. Kyllä sen kuulemma aika varmaksi voi nyt sanoa, on enää olemassa hyvin pieni mahdollisuus, että tuosta muuttuisi.
"Kyllä tää on tyttö."
Mummon ennustus kävi toteen. Kaikkien muiden ennustukset kävivät toteen. Oireet ja kaikki viittasivat tähän, mutta eihän niistä koskaan voi olla varma. Viiden vuoden aikana suvussamme on syntynyt yhdeksän poikaa. Ajattelin, että voihan se olla niinkin, että minä vain asetun jonon jatkoksi. Mutta ei. Niin kuin aina, minä asetun poikkiteloin. Kun kaikki muut saavat poikia, enhän minä tietenkään saa. Kumpi tahansa olisi kuitenkin ollut minulle yhtä tervetullut.
Onnellinen. Minä olen onnellinen. Meillä on kaikki hyvin.
Kuun lapsella oli kaikki hyvin, painoarvioksi annettiin 312 grammaa. Kaikki rakenteet kunnossa ja jossakin vaiheessa selkärankaa tutkiessaan kätilö kysyi, tahdonko tietää sukupuolen. Vastasin myöntävästi. Jonkin aikaa kätilö käänteli ultraa, mittasi reisiluun ja sitten koitti hetki. Kyllä sen kuulemma aika varmaksi voi nyt sanoa, on enää olemassa hyvin pieni mahdollisuus, että tuosta muuttuisi.
tättädää
tättädää
"Kyllä tää on tyttö."
Mummon ennustus kävi toteen. Kaikkien muiden ennustukset kävivät toteen. Oireet ja kaikki viittasivat tähän, mutta eihän niistä koskaan voi olla varma. Viiden vuoden aikana suvussamme on syntynyt yhdeksän poikaa. Ajattelin, että voihan se olla niinkin, että minä vain asetun jonon jatkoksi. Mutta ei. Niin kuin aina, minä asetun poikkiteloin. Kun kaikki muut saavat poikia, enhän minä tietenkään saa. Kumpi tahansa olisi kuitenkin ollut minulle yhtä tervetullut.
Onnellinen. Minä olen onnellinen. Meillä on kaikki hyvin.
Ihanaa että kaikki on hyvin <3 ja Onnittelut tyttölupauksesta.
VastaaPoistaOn nuo mahtavia kuvia kun näkee noin selvästi tuolla 4D-ultralla, voi vitsi, vielä pitää jaksaa odottaa omaa rakenneultraa!
Kiitoksia. Ja joo, ihana kun Mikkelissä on sairaalassakin 4D-ultra niin ei tarvitse erikseen käydä yksityisellä. Aika menee kyllä nopeasti sitä ultraa odotellessa, vastahan minullakin oli siihen aikaa vielä neljä viikkoa... : )
Poista