Niin se hyperemeesi

Luulin jo päässeeni oksentelusta eroon. Turha toivo. Olen puolivälissä raskautta ja oksennan edelleen, tosin enää vain muutaman kerran viikossa. Kaksi viikkoa sainkin olla rauhassa ja kärsiä pelkästä lievästä pahoinvoinnista. Se oli yhtä juhlaa sen jälkeen, kun oli oksentanut kaksi kuukautta joka päivä.

Tätä ei ihan oikeasti ymmärrä, ellei ole itse kokenut. Ei tässä auta positiiviset ajatukset, säännölliset ruokailut tai mitkään muutkaan. Hyperemeesiin ei ole parannuskeinoa. Ainoa, mikä auttaa on vain se, että odottaa, milloin tämä loppuu. Yleensä iltaisin on jo huomattavasti parempi olo. Voisin sanoa siis kärsiväni siitä kuuluisasta aamupahoinvoinnista. Olen kuitenkin aika onnellinen, että olo on huomattavasti helpottanut siitä, mitä oli vielä muutamia viikkoja takaperin.

Kahden kuukauden ajan tämä raskauspahoinvointi oli kuin jatkuva vatsatauti. Kun miettii, millaista olisi sairastaa vatsatautia kaksi kuukautta putkeen, ei kauheasti naurata. Kun vesikään ei pysy sisällä. Kun oksennat kaksikymmentä kertaa päivässä. Kun kehosi kuivuu nestehukan vuoksi. Kun et jaksa kunnolla kävellä edes muutaman metrin matkaa. Kun et todellakaan pysty käymään kaupassa tai tekemään yhtään mitään muutakaan. Kun painosi laskee 41,5 kiloon. Kun ei ole enää muita vaihtoehtoja kuin lähteä sairaalaan tiputukseen.

Voimakaskaan oksentelu ei ole vaarallista sikiölle, mutta äidille se voi aiheuttaa komplikaatioita kuten elimistön kuivumista, painonlaskua, vitamiininpuutoksia, elektrolyytti- ja happoemästasapainon muutoksia, maksan toimintahäiriön, ruokatorven tulehduksen tai hampaiden kiillevaurioita. [lähde]

Hyperemeesissä oireet alkavat tavanomaisena raskauspahoinvointina, mutta parin viikon kuluessa oksentelukohtaukset tihenevät ja jatkuva yökkääminen aiheuttaa myös ylävatsakipua. Oksennuksessa voi näkyä veriviiruja. Jos mikään ruoka tai juoma ei pysy sisällä, paino voi laskea ja potilas kuivuu. Tila on helppo tunnistaa tyypillisistä oireista. Painoa on syytä seurata. Hyperemeesi-tilanteessa pahoinvointi johtaa kuivumiseen ja yli 5% painonlaskuun. [lähde]

Painoni laski yli kahdeksan prosenttia. Painoindeksi ennen raskautta oli 19, pahimmassa vaiheessa 17 (mikä on siis ihan normaalia alhaisemman painon ja merkittävän alipainon rajoilla). Ja tämä ei todellakaan ole johtunut omasta saamattomuudesta tai laiskuudesta tai pessimistisyydestä tai mistään. Hyperemeesille ei ole syytä, jotkut vain saavat sen ja toiset onnekkaat välttyvät siltä. Jotkut voittaa lotossa ja toiset ei. Sitähän se on, elämä nimittäin.

Mutta... Joidenkin tutkimusten mukaan voimakkaasta pahoinvoinnista kärsivillä on pienempi keskenmenon ja ennenaikaisen synnytyksen riski. Suosittelen lukemaan tämän vau.fi:n jutun hyperemeesistä.

Yritän nyt kuitenkin parhaani mukaan mennä eteenpäin hyvillä mielin. Pahin hyperemeesin vaihe on selätetty. Olen tuntenut pienen liikkuvan jo kolmen ja puolen viikon ajan. Olen raskauden puolivälissä ja keskiviikkona on edessä rakenneultra. Ja loppuuhan tämä pahoinvointi sitten viimeistään helmikuussa. Näillä mennään, mitä on annettu. Toisinaan vain ärsyttää, kun ihmiset vähättelevät pahoinvointiani. "Raskaus ei ole sairaus, kyllä se siitä, kun otat vähän reippaamman asenteen." Juu, raskaus ei ole sairaus, mutta hyperemeesi on. Toiset siitä kärsivät joutuvat viettämään huomattavan ajan raskaudestaan sairaalassa tiputuksessa ja oksentavat vielä synnytyssalissakin. Minä onneksi selvisin vain neljän päivän sairaalareissulla.